Kuka päivitti Kaarle II (Englanti)?

Kaarle II (engl. Charles II); (29. toukokuuta 1630 St Jamesin palatsi, Lontoo, Englannin kuningaskunta – 6. helmikuuta 1685 Lontoo) oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas vuosina 1660–1685.

Hän oli sisällissodan jälkeen mestatun Kaarle I:n ja kuningatar Henrietta Marian poika. Lyhyen tasavaltakauden jälkeen parlamentti kutsui Kaarle II:n Englantiin, ja monarkia samoin kuin anglikaanisen kirkon valta palautettiin. Kuningas oli monissa asioissa parlamentin myötävaikutuksesta riippuvainen, eikä tasavallan tukijoita rangaistu kovin ankarasti. Kaarle I:n kuolemantuomion allekirjoittajat tosin teloitettiin, ja Oliver Cromwellin maalliset jäännökset vietiin pois Westminster Abbeystä.

Kaarle II:n kauden alussa sattui kaksi pahaa onnettomuutta: suuri ruttoepidemia vuonna 1665 ja Lontoon suuri palo heti seuraavana vuonna, jolloin ruttoa levittäneiksi luullut rotat ilmeisesti kuolivat tulipalossa sukupuuttoon. Myöhemmin Kaarlelle aiheuttivat ongelmia sodat Hollannin kanssa sekä se, että häntä epäiltiin – osin syystäkin – aikeista palauttaa maa katoliseksi, mihin liittyivät vehkeilyt Ranskan Ludvig XIV:n kanssa.

Kaarle II on tunnettu naisseikkailuistaan ja lukuisista rakastajattarista. Hänellä oli ainakin 14 aviotonta lasta, mutta ei yhtään kruununperijäksi oikeutettua jälkeläistä.

Kiista siitä, oliko Kaarlen katolisella veljellä Yorkin herttua Jamesilla, tulevalla Jaakko II:llä oikeus päästä protestanttiseksi vakiintuneen maan hallitsijaksi, synnytti brittien puoluejärjestelmän siemenen: muodostui kaksi puoluetta, herttua Jamesin hyväksyvät toryt ja tämän torjuvat whigit. Whigien salaliitto kuninkaan murhaamiseksi paljastui, toryjen kanta voitti, ja Jaakko II peri Kaarlen kuoltua kruunun.

Hortense Mancini, Duchess of Mazarin (6 June 1646 – 2 July 1699), was a niece of Cardinal Mazarin, chief minister of France, and a mistress of Charles II, King of England, Scotland, and Ireland. She was the fourth of the five famous Mancini sisters, who, along with two of their female Martinozzi cousins, were known at the court of King Louis XIV of France as the Mazarinettes.

Catherine Pegge (born c. 1635) was a long-term mistress of Charles II of England. She had two children by him, Charles FitzCharles, 1st Earl of Plymouth, and Catherine FitzCharles.

Frances Teresa Stewart, Duchess of Richmond and Lennox (8 July 1647 – 15 October 1702) was a prominent member of the Court of the Restoration and famous for refusing to become a mistress of Charles II of England. For her great beauty she was known as La Belle Stuart and served as the model for an idealised, female Britannia. She is one of the Windsor Beauties painted by Sir Peter Lely.

Winifred Wells (born circa 1642 - floruit 1692), was a courtier at the Stuart Restoration court as a Maid of Honour to Queen consort Catherine of Braganza. She was also one of the many mistresses of King Charles II of England. Samuel Pepys refers to her as the King's mistress in his diary, and she also features in Philibert de Gramont's famous Mémoirs.

Nell Gwyn (ou Gwynn ou Gwynne), née Eleanor Gwyn le 2 février 1650 et morte le 14 novembre 1687, est une actrice anglaise.

Elle est l'une des nombreuses maîtresses du roi Charles II et la plus célèbre. Louée pour ses performances comiques et théâtrales par le mémorialiste Samuel Pepys, elle est considérée comme l'incarnation de la Restauration Stuart, la muse de son temps et une héroïne populaire anglaise.

Elle donne au roi un fils illégitime, Charles Beauclerk, 1^er duc de Saint-Albans.

La romancière Jeanette Winterson fait allusion à la comédienne dans Les oranges ne sont pas les seuls fruits (en). Virginia Woolf la cite également dans son roman Orlando.

Elizabeth Boyle, Viscountess Shannon (born Elizabeth Killigrew; baptised 16 May 1622 – December 1680), was an English courtier and mistress of King Charles II.

Louise Renée de Penancoët de Kérouaille, Duchess of Portsmouth (5 September 1649 – 14 November 1734) was a French mistress of King Charles II of England. She was also made Duchess of Aubigny in the peerage of France.

Lucy Walter (ur. ok. 1630 w Roch Castle w Haverfordwest, zm. wrzesień/październik 1658 w Paryżu) – angielska szlachcianka, córka Williama Waltera i Elizabeth Protheroe. Kochanka króla Anglii i Szkocji Karola II Stuarta.

Po wybuchu wojny domowej rodzina Lucy opowiedziała się po stronie króla Karola I. W 1644 r. zamek Roch został zdobyty i zniszczony przez wojska Parlamentu. Lucy znalazła schronienie w Londynie, ale wkrótce musiała przenieść się do Hagi. Jeszcze w Londynie nawiązała romans z Algernonem Sydneyem. Podczas pobytu w Niderlandach miała romans z jego młodszym bratem Robertem. Wówczas poznała również Karola II.

Nie wiadomo jak doszło do spotkania Karola i Lucy. Romans króla z panią Barlow (jak sama chciała być nazywana) trwał z przerwami do jesieni 1651 r. Karol uważany jest za ojca dziecka, które urodziło się w 1649 r. Chłopiec otrzymał imię James i został później kreowany księciem Monmouth.

Romans z Karolem wygasł szybko z niewyjaśnionych powodów. Lucy żyła w biedzie jeszcze przez kilka lat. Zmarła jesienią 1658 r. w Paryżu z nieznanych przyczyn. Oprócz syna Jamesa miała jeszcze córkę Mary (ur. 1651), której ojcostwo jest niejasne. Jako kandydatów wymienia się Theobalda Taaffe, 1. hrabiego Carlingford, oraz Henry’ego Benneta, 1. hrabiego Arlington.

Barbara Villiers (noviembre de 1641-9 de octubre de 1709), primera duquesa de Cleveland y amante del rey Carlos II de Inglaterra, más conocida por su título de condesa de Castlemaine.