Kuka päivitti Nell Gwyn?

Eleanor Gwyn (also spelled Gwynn, Gwynne, Gwin; 2 February 1650 – 14 November 1687) was an English stage actress and celebrity figure of the Restoration period. Praised by Samuel Pepys for her comic performances as one of the first actresses on the English stage, she became best known for being a longtime mistress of King Charles II of England.

Called "pretty, witty Nell" by Pepys, she has been regarded as a living embodiment of the spirit of Restoration England, and has come to be considered a folk heroine, with a story echoing the rags-to-royalty tale of Cinderella. Gwyn had two sons by King Charles: Charles Beauclerk (1670–1726) and James Beauclerk (1671–1680). Charles Beauclerk was created Earl of Burford and Duke of St Albans; Murray Beauclerk, 14th Duke of St Albans is her descendant, and the current holder of the title.

Kaarle II (engl. Charles II); (29. toukokuuta 1630 St Jamesin palatsi, Lontoo, Englannin kuningaskunta – 6. helmikuuta 1685 Lontoo) oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas vuosina 1660–1685.

Hän oli sisällissodan jälkeen mestatun Kaarle I:n ja kuningatar Henrietta Marian poika. Lyhyen tasavaltakauden jälkeen parlamentti kutsui Kaarle II:n Englantiin, ja monarkia samoin kuin anglikaanisen kirkon valta palautettiin. Kuningas oli monissa asioissa parlamentin myötävaikutuksesta riippuvainen, eikä tasavallan tukijoita rangaistu kovin ankarasti. Kaarle I:n kuolemantuomion allekirjoittajat tosin teloitettiin, ja Oliver Cromwellin maalliset jäännökset vietiin pois Westminster Abbeystä.

Kaarle II:n kauden alussa sattui kaksi pahaa onnettomuutta: suuri ruttoepidemia vuonna 1665 ja Lontoon suuri palo heti seuraavana vuonna, jolloin ruttoa levittäneiksi luullut rotat ilmeisesti kuolivat tulipalossa sukupuuttoon. Myöhemmin Kaarlelle aiheuttivat ongelmia sodat Hollannin kanssa sekä se, että häntä epäiltiin – osin syystäkin – aikeista palauttaa maa katoliseksi, mihin liittyivät vehkeilyt Ranskan Ludvig XIV:n kanssa.

Kaarle II on tunnettu naisseikkailuistaan ja lukuisista rakastajattarista. Hänellä oli ainakin 14 aviotonta lasta, mutta ei yhtään kruununperijäksi oikeutettua jälkeläistä.

Kiista siitä, oliko Kaarlen katolisella veljellä Yorkin herttua Jamesilla, tulevalla Jaakko II:llä oikeus päästä protestanttiseksi vakiintuneen maan hallitsijaksi, synnytti brittien puoluejärjestelmän siemenen: muodostui kaksi puoluetta, herttua Jamesin hyväksyvät toryt ja tämän torjuvat whigit. Whigien salaliitto kuninkaan murhaamiseksi paljastui, toryjen kanta voitti, ja Jaakko II peri Kaarlen kuoltua kruunun.