Kuka päivitti Henrik VIII?

Henrik VIII (engl. Henry VIII); (28. kesäkuuta 1491 Placentia palatsi, Greenwich, lähellä Lontoota – 28. tammikuuta 1547 Whitehallin palatsi, Lontoo, Englannin kuningaskunta) oli Englannin kuningas ja Irlannin hallitsija, myöhemmin kuningas vuosina 1509–1547. Hän oli Tudor-suvun toinen monarkki ja seurasi valtaistuimelle isäänsä Henrik VII:tä.

Henrik VIII on kuuluisa kuudesta avioliitostaan sekä siitä, että hänellä oli ehkä enemmän valtaa kuin yhdelläkään muulla englantilaisella monarkilla. Hänen tavoitteensa saada avioero ensimmäisestä puolisostaan johti Englannin ja katolisen kirkon välirikkoon vuonna 1533, itsenäisen Englannin kirkon perustamiseen ja luostareiden lakkauttamiseen ja oli siten ensimmäinen vaihe Englannin uskonpuhdistuksessa. Hänen valtakaudellaan Wales liitettiin pysyväksi osaksi Englannin kuningaskuntaa.

Henrik VIII:n valtakaudella Englanti kävi lukuisia tarpeettoman kalliita ja suurilta osin Englannin kannalta tappiollisia sotia Manner-Euroopassa. Sodat vahingoittivat Englannin taloutta, mutta toisaalta juuri näiden sotien vuoksi Henrik sijoitti runsaasti Englannin laivastoon; hänen valtakaudellaan se laajeni seitsemästä sotalaivasta noin viiteenkymmeneen, minkä vuoksi Henrikiä on pidetty myös Englannin laivaston ”isänä”.

Nuoruudessaan hän menestyi urheilussa, erityisesti keskiaikaisessa jeu de paumessa eli tenniksen esimuodossa. Hän oli myös taitava muusikko ja kirjailija, joka kirjoitti niin proosaa kuin runouttakin. Lisäksi hän osallistui lukuisien merkittävien rakennusten, muun muassa Westminster Abbeyn, rakennuttamiseen ja laajentamiseen.

Jane Popincourt (c. 1484 – c. 1530 CE) was a French noblewoman, tutor, and maid-of-honour. She served in the courts of Henry VII and Henry VIII of England.

For around twelve years, she had a position at the English court, first in the reign of Henry VII, as a distinguished tutor engaged to teach French to the princesses Margaret and Mary; and later in 1509, on the accession of Henry VIII, she was appointed a maid-of-honour to his wife, Catherine of Aragon. In 1514, there were rumors that Jane had become the King's mistress.

During the Battle of the Spurs in 1513, the King's troops captured a number of French nobles, notably Louis I d'Orléans, duke of Longueville. It is unknown if the Duke had met Jane at the French court, but as her countryman they seem to have been introduced upon his arrival at the English court and they soon began a liaison. Although he was technically a hostage, he was used as a supplementary ambassador in arranging the marriage of Mary Tudor and Louis XII, and was treated with respect as such. This damaged the reputation of Jane, who was probably then in her mid-to-late twenties, an age by which a woman would have been expected to be married. When the Duke returned to France in 1514, Jane remained at the English court and, some rumours suggested, may have begun a brief affair with Henry VIII. However, she seems to have wanted to return home. It has also been speculated that she was no longer welcome at the English court. She was listed as an attendant to Henry's sister, Princess Mary, who was about to become the queen of France. Louis XII refused to accept Jane as an attendant for his new wife, however, apparently on the grounds of believing Jane was promiscuous.

Jane remained in England until 1516, when she returned to France. She is said to have reignited her affair with the Duke and received a parting gift of £100 from Henry.

Elizabeth Carew (née Bryan; c. 1500 – 1546) was an English courtier and reputed mistress of King Henry VIII.

A daughter of Sir Thomas Bryan and Margaret Bourchier, Elizabeth became the wife of Henry VIII's close friend Sir Nicholas Carew, an influential statesman who was eventually executed for his alleged involvement in the Exeter Conspiracy. She is described as being beautiful by many historians.

Her brother, Sir Francis, a member of the Privy Chamber and one of the king's closest friends, sat on the jury that convicted his sister's husband, who was sentenced to death, and thus reduced her to penury.

Margaret "Madge" Shelton, troligen död före år 1555, var en engelsk hovdam. Tillsammans med sin syster Mary Shelton, med vilken hon ofta har förväxlats, har hon utpekats som älskarinna till kung Henrik VIII (1535).

Mary Berkeley (1480 circa – XVI secolo) è stata una delle amanti di Enrico VIII d'Inghilterra.

In seguito alla relazione con il re, diede alla luce due figli, Thomas e John mai riconosciuti. In seguito sposò sir Thomas Perrot ed in seconde nozze Thomas Jones.

Anne Basset (1520 – before 1558) was an English lady-in-waiting of the Tudor period, reputed to have been the mistress of King Henry VIII.

آن هاستنجس (ستافورد سابقًا) (1483–1544) صغرى بنات هنري ستافورد الدوق الثاني لباكينغهام وكاثرين وودفيل، والتي كانت علاقتها بالملك هنري الثامن ملك إنجلترا مثار فضيحة جنسية في البلاط الملكي الإنجليزي عام 1510.

Elizabeth Stafford (1479 – 11 maggio 1532) è stata una nobile inglese.

Mary Boleyn (n. 1499 Hevernin linna, Kent, Englannin kuningaskunta – 19. heinäkuuta 1543) kuului Boleynin aatelissukuun, jolla oli runsaasti vaikutusvaltaa 1500-luvun alussa.

Mary oli yksi Englannin kuningas Henrik VIII:n rakastajattarista, ja lisäksi väitetään, että hän oli myös ollut Henrik VIII:n kilpailijan, Ranskan kuningas Frans I:n rakastajatar. Hän oli kahdesti naimisissa, ja useimmat historioitsijat uskovat hänen olleen kuningatar Anne Boleynin vanhempi sisar. Jotkut historioitsijat ovat yhä sitä mieltä, että hän oli nuorempi sisar, mutta Maryn lapset ja Annan tytär uskoivat Maryn olleen vanhempi.

Elizabeth Blount, née vers 1498 et morte vers 1540, est l'une des maîtresses d'Henri VIII d'Angleterre, mère du duc de Richmond et Somerset, seul fils illégitime reconnu par Henri VIII.