Kuka päivitti Jane Popincourt?

Louis I d'Orléans, Duke of Longueville (1480 – Beaugency, 1 August 1516), was a French aristocrat and general, Grand Chamberlain of France and governor of Provence.

Louis was the second son of François d'Orléans, Count of Dunois and Agnes of Savoy. He succeeded his elder brother François II in 1512, and became 2nd Duke of Longueville, Count of Montgommery, Count of Tancarville, Prince of Châlet-Aillon, Marquis of Rothelin and viscount of Abberville. His paternal grandfather, Jean, Count of Dunois, was the illegitimate son of Louis I, Duke of Orléans – son of King Charles V of France.

On 16 August 1513, Louis was taken prisoner by the English at the battle of the Spurs when he attempted to bring relief to the siege of Thérouanne. He was sent to Catherine of Aragon, who first lodged him in the Tower of London while she dealt with the Scottish invasion and the battle of Flodden. Longueville was treated very well in England, having a relationship with Jane Popincourt. He stood in for Louis XII of France in the marriage ceremony with Mary Tudor in Greenwich Palace on 13 August 1514.

Louis married in 1504, Johanna of Hachberg-Sausenberg, daughter of Philip of Hochberg.
They had:

• Claude (1508 – November 9, 1524), Duke of Longueville and peer of France
• Louis II (1510 – June 9, 1537), married Marie of Lorraine (Mary of Guise), succeeded his brother
• François (1513–1548), Marquis of Rothelin, married Jacqueline de Rohan and had issue:
  • Léonor d'Orléans, duc de Longueville, and Francoise d'Orléans
  • Another source claims the Marquis had an affair with Françoise de Blosset, resulting in a daughter, Francoise d'Orléans-Rothelin.
• Charlotte (1512–1549), Mademoiselle de Longueville prior to her marriage to Philippe, Duke of Nemours

Henrik VIII (engl. Henry VIII); (28. kesäkuuta 1491 Placentia palatsi, Greenwich, lähellä Lontoota – 28. tammikuuta 1547 Whitehallin palatsi, Lontoo, Englannin kuningaskunta) oli Englannin kuningas ja Irlannin hallitsija, myöhemmin kuningas vuosina 1509–1547. Hän oli Tudor-suvun toinen monarkki ja seurasi valtaistuimelle isäänsä Henrik VII:tä.

Henrik VIII on kuuluisa kuudesta avioliitostaan sekä siitä, että hänellä oli ehkä enemmän valtaa kuin yhdelläkään muulla englantilaisella monarkilla. Hänen tavoitteensa saada avioero ensimmäisestä puolisostaan johti Englannin ja katolisen kirkon välirikkoon vuonna 1533, itsenäisen Englannin kirkon perustamiseen ja luostareiden lakkauttamiseen ja oli siten ensimmäinen vaihe Englannin uskonpuhdistuksessa. Hänen valtakaudellaan Wales liitettiin pysyväksi osaksi Englannin kuningaskuntaa.

Henrik VIII:n valtakaudella Englanti kävi lukuisia tarpeettoman kalliita ja suurilta osin Englannin kannalta tappiollisia sotia Manner-Euroopassa. Sodat vahingoittivat Englannin taloutta, mutta toisaalta juuri näiden sotien vuoksi Henrik sijoitti runsaasti Englannin laivastoon; hänen valtakaudellaan se laajeni seitsemästä sotalaivasta noin viiteenkymmeneen, minkä vuoksi Henrikiä on pidetty myös Englannin laivaston ”isänä”.

Nuoruudessaan hän menestyi urheilussa, erityisesti keskiaikaisessa jeu de paumessa eli tenniksen esimuodossa. Hän oli myös taitava muusikko ja kirjailija, joka kirjoitti niin proosaa kuin runouttakin. Lisäksi hän osallistui lukuisien merkittävien rakennusten, muun muassa Westminster Abbeyn, rakennuttamiseen ja laajentamiseen.