Kuka päivitti Claude Lanzmann?

Claude Lanzmann (27. marraskuuta 1925 Pariisi – 5. heinäkuuta 2018 Pariisi) oli ranskalainen dokumentaristi. Hänen tunnetuin työnsä on yhdeksäntuntinen holokaustia käsittelevä Shoah (1985). Hänelle myönnettiin vuonna 1986 kunnia-César.

Lanzmann kuului Jean-Paul Sartren sisäpiiriin, ja hän kirjoitti freelancerina muun muassa France Dimanche -lehteen. Lanzmann teki televisioon reportaasia Israelin asevoimista Siinain niemimaalla ja sen jälkeen tuli Lanzmannin ensimmäinen elokuva Israel, Why.

Lanzmannin toinen elokuva oli holokaustidokumentti Shoah (1985), jonka hän kuvasi 1970-luvulla Puolan-matkoillaan. Noin yhdeksän ja puoli tuntia kestävässä elokuvassa holokausti esitetään ilman arkistomateriaalia ja musiikkia. Siinä on vain puolalaisia maisemia sekä juutalaisten, saksalaisten ja puolalaisten haastatteluja.

Lanzmann palasi holokaustiaiheeseen elokuvassaan Le dernier des injustes. Vuonna 2013 julkaistu elokuva keskittyy vuonna 1975 tehtyihin haastatteluihin, joissa Lanzmann keskustelee Theresienstadtin viimeisen vanhimman, wieniläisen rabbin Benjamin Murmelsteinin kanssa. Dokumentin nimi on väännös André Schwarz-Bartin teoksen Viimeinen vanhurskas alkuperäisestä ranskankielisestä nimestä Le dernier des Justes, joka on Murmelsteinin itsestään käyttämä nimitys..

Lanzmann julkaisi vuonna 2017 dokumentin Napalm, joka kertoo hänen vierailustaan Pohjois-Koreassa 1950-luvulla. Vain viikko ennen Lanzmanin kuolemaa ilmestyi hänen viimeinen dokumenttinsa, neljä ja puoli tuntia kestävä elokuva, joka keskittyy neljän holokaustista selviytyneen haastatteluihin.

Simone Lucie Ernestine Marie Bertrand de Beauvoir (UK: , US: ; French: [simɔn də bovwaʁ] ; 9 January 1908 – 14 April 1986) was a French existentialist philosopher, writer, social theorist, and feminist activist. Though she did not consider herself a philosopher, nor was she considered one at the time of her death, she had a significant influence on both feminist existentialism and feminist theory.

Beauvoir wrote novels, essays, short stories, biographies, autobiographies, and monographs on philosophy, politics, and social issues. She was best known for her "trailblazing work in feminist philosophy", The Second Sex (1949), a detailed analysis of women's oppression and a foundational tract of contemporary feminism. She was also known for her novels, the most famous of which were She Came to Stay (1943) and The Mandarins (1954).

Her most enduring contribution to literature is her memoirs, notably the first volume, Mémoires d'une jeune fille rangée (1958). She received the 1954 Prix Goncourt, the 1975 Jerusalem Prize, and the 1978 Austrian State Prize for European Literature. She was also nominated for the Nobel Prize in Literature in 1961, 1969 and 1973. However, Beauvoir generated controversy when she briefly lost her teaching job after being accused of sexually abusing some of her students.