Kuka päivitti Tokugawa Ieyasu?

Tokugawa Ieyasu (jap. 徳川家康, Tokugawa Ieyasu; 31. tammikuuta 1543 – 1. kesäkuuta 1616) oli Japanin shōgun vuosina 1603–1605, mutta käytännössä hänen valtakautensa jatkui kuolemaan 1616 asti. Hän perusti Tokugawa-shōgunaatin, joka hallitsi Japania vuoden 1868 Meiji-restauraatioon asti. Ieyasu vaihtoi elämänsä aikana nimeään useaan otteeseen, ja hänet tunnettiin myös nimillä Matsudaira Takechiyo, Matsudaira Jirōsaburō Motonobu, Matsudaira Kurandonosuke Motoyasu sekä Tōshō Daigongen.

Ieyasu eli sotaisan nuoruuden ja keski-iän. Hän nousi shōguniksi vasta 60-vuotiaana elettyään pidempään kuin yksikään kilpailijoistaan. Vuonna 1561 Tokugawa Ieyasu ja Oda Nobunaga muodostivat liiton klaaniensa vanhoista vihamielisyyksistä huolimatta. Nobunagan kuoltua Ieyasu siirtyi Toyotomi Hideyoshin alaisuuteen, ja palveli tätä Hideyoshin kuolemaan saakka.

Tokugawa Ieyasu käytti viimeiset vuotensa Tokugawan shōgunaatin luomiseen. Tokugawasta tuli Japanin kolmas shōgun-klaani aiempien Minamoton ja Ashikagan klaanien jälkeen. Tokugawa-klaani hallitsi Japania seuraavien 250 vuoden ajan. Ieyasu luopui vallasta muodollisesti poikansa hyväksi 1605, mutta käytännössä hän hallitsi Japania elämänsä loppuun asti. Jätettyään viralliset shōgunin tehtävät Ieyasu vetäytyi Sunpun kaupunkiin, ja valvoi maineikkaan Edo-linnoituksen rakennustöitä.

Lady Saigō (西郷局 or 西郷の局 Saigō no Tsubone; 1552 – 1 July 1589), also known as Oai, was one of the concubines of Tokugawa Ieyasu, the samurai lord who unified Japan at the end of the sixteenth century and then ruled as shōgun. She was also the mother of the second Tokugawa shōgun, Tokugawa Hidetada. Her contributions were considered so significant that she was posthumously inducted to the Senior First Rank of the Imperial Court, the highest honor that could be conferred by the Emperor of Japan.

During their relationship, Lady Saigō influenced Ieyasu's philosophies, choice of allies, and policies as he rose to power during the late Sengoku period, and she thus had an indirect effect on the organization and composition of the Tokugawa shogunate. Although less is known of her than some other figures of the era, she is generally regarded as the "power behind the throne", and her life has been compared to a "Cinderella story" of feudal Japan.

Once she was in a respected and secure position as the official concubine and mother to Ieyasu's heir, Lady Saigō used her influence and wealth for charitable purposes. A devout Buddhist, she donated money to temples in Suruga Province, where she resided as the consort of Ieyasu, first in Hamamatsu Castle and later in Sunpu Castle. As she was quite near-sighted, she also established a charitable organization that assisted visually impaired women with no other means of support. Lady Saigō died at a fairly young age, under somewhat mysterious circumstances. Although murder was suspected, no culprit was identified.

Lady Saigō bore four children: she had a son and a daughter (Saigō Katsutada and Tokuhime) while married, and she later bore two sons as the consort of Tokugawa Ieyasu: Tokugawa Hidetada and Matsudaira Tadayoshi. Among the descendants of Lady Saigō was the Empress Meishō (1624–1696), one of very few women to accede to the Chrysanthemum Throne as empress regnant.