Kuka päivitti Nico (muusikko)?

Christa Päffgen eli Nico (16. lokakuuta 1938 Köln, Saksa – 10. heinäkuuta 1988 Ibiza, Espanja) oli saksalais-yhdysvaltalainen rocklaulaja ja -säveltäjä. Uransa alussa hän toimi myös mallina ja näyttelijänä. Hän oli ennen omaa uraa yksi taiteilija Andy Warholin ”supertähtiä” ja teki yhteistyötä 1960-luvun rock-yhtye Velvet Undergroundin kanssa. Tunnetuimpia hänen esittämiään kappaleita ovat ”I’ll Be Your Mirror”, ”Femme Fatale”, ”All Tomorrow’s Parties”, ”Chelsea Girls” ja ”Frozen Warnings”.

Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Chelsea Girl valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.

Soolourallaan Nico soitti usein harmonia ja kirjoitti synkän runollisia kappaleita. Hänen albuminsa The Marble Index (1968), Desertshore (1970) ja The End (1974) olivat kokeellisia ja sisällöltään haastavia, mutta ne loivat Nicolle omistautuneen kulttiseuraajakunnan ja ne vaikuttivat vahvasti gootti- ja taiderock yhteisöihin.

Philippe Garrel (French: [gaʁɛl]; born 6 April 1948) is a French director, cinematographer, screenwriter, film editor, and producer, associated with the French New Wave movement. His films have won him awards at Cannes Film Festival, Venice Film Festival, and Berlin Film Festival.

Lüül, pseudonyme de Lutz Graf-Ulbrich , né le 30 novembre 1952 à Berlin-Charlottenburg, est un auteur-compositeur, chanteur et guitariste allemand.

Alain Fabien Maurice Marcel Delon (French: [alɛ̃ dəlɔ̃]; 8 November 1935 – 18 August 2024) was a French actor, film producer, screenwriter, singer, and businessman. Acknowledged as a cultural and cinematic leading man of the 20th century, Delon emerged as one of the foremost European actors of the late 1950s to the late 1980s, and became an international sex symbol. He is regarded as one of the most well-known figures in French cinema. His style, looks, and roles, which made him an international icon, earned him enduring popularity.

Delon achieved critical acclaim for his roles in films such as Women Are Weak (1959), Purple Noon (1960), Rocco and His Brothers (1960), L'Eclisse (1962), The Leopard (1963), Any Number Can Win (1963), The Black Tulip (1964), The Last Adventure (1967), Le Samouraï (1967), The Girl on a Motorcycle (1968), La Piscine (1969), Le Cercle Rouge (1970), Un flic (1972), and Monsieur Klein (1976). Over the course of his career, Delon worked with many directors, including Luchino Visconti, Jean-Luc Godard, Jean-Pierre Melville, Michelangelo Antonioni, Louis Malle, and Agnès Varda.

Delon received many film and entertainment awards throughout his career. In 1985, he won the César Award for Best Actor for his performance in Notre histoire (1984). In 1991, he became a member of France's Legion of Honour. At the 45th Berlin International Film Festival, he won the Honorary Golden Bear. At the 2019 Cannes Film Festival, he received the Honorary Palme d'Or.

In addition to his acting career, Delon also recorded the spoken part in the popular 1973 song "Paroles, paroles", a duet with Dalida as the main singing voice. He acquired Swiss citizenship in 1999.

Brian Lewis Hopkin Jones (28. helmikuuta 1942 Cheltenham, Gloucestershire – 3. heinäkuuta 1969 Hartfield, East Sussex) oli brittiläinen muusikko, joka tunnetaan parhaiten The Rolling Stonesin perustaja/alkuperäisjäsenenä ja yhtyeen toisena kitaristina, mutta hän oli yhtyeessä multi-instrumentalisti. Jones kuului yhtyeeseen vuosina 1962–1969.