Kuka päivitti Marguerite Hasselmans?

Marguerite Hasselmans (* 29. Mai 1876 in Paris; † 13. September 1947 ebenda) war eine französische Pianistin und langjährige Geliebte des Komponisten Gabriel Fauré.

Die Tochter des Harfenisten und Komponisten Alphonse Hasselmans absolvierte eine Ausbildung als Pianistin. 1898 heiratete sie André Tracol, der Geiger im Orchester des Pariser Konservatoriums war. 1900 lernte sie den 31 Jahre älteren Fauré kennen, dessen ständige Begleiterin sie bis zu seinem Tode war. Er richtete ihr ein luxuriöses Appartement in der Rue de Wagram ein, wo sie auch Klavierunterricht gab. Ihre Ehe mit Tracol wurde noch im selben Jahr geschieden.

Hasselmans war eine geschätzte Pianistin und auch mit Paul Dukas und Isaac Albéniz befreundet. Während ihr Fauré nie ein Werk widmete, widmete ihr Albéniz das dritte Buch seiner Iberia. Bei einem Konzert mit der Societé des Concerts Hasselmans unter Leitung ihres Bruders Louis Hasselmans spielte sie 1902 Mozarts Klavierkonzert c-moll mit einer Kadenz, die Fauré eigens für sie komponiert hatte. 1919 spielte sie in Monte Carlo die Uraufführung von dessen Fantaisie (op. 111).

Nach dem Tod Faurés ehrte ihn Hasselmans mit einer Reihe von Kammermusikkonzerten. Sie förderte auch die Gründung des Société fauréenne 1938 durch dessen Sohn Philippe Fauré-Fremiet und E. de Stoecklin. Ein Projekt für ein Buch zur Interpretation der Klaviermusik Faurés mit Philippe Fauré-Fremiet wurde nicht verwirklicht.

Gabriel–Urbain Fauré (12. toukokuuta 1845 Pamiers – 4. marraskuuta 1924 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä.

Fauré opiskeli pianonsoittoa Camille Saint-Saënsin johdolla, joka tutustutti hänet Franz Lisztin ja Richard Wagnerin musiikkiin. Ensimmäisen sävellyksensä Trois romances sans paroles hän julkaisi pianolle vuonna 1863. Fauré nimitettiin pariisilaisen La Madeleine -kirkon urkuriksi ja Pariisin konservatorion sävellyksen professoriksi vuonna 1896. Hän seurasi konservatorion johdossa Théodore Dubois’ta vuonna 1905. Fauré työskenteli tehtävässä vuoteen 1920, jolloin hän joutui luopumaan tehtävästä heikentyneen terveydentilansa vuoksi. Hänen oppilaitaan olivat muiden muassa Maurice Ravel, George Enescu ja Nadia Boulanger.

Fauré sävelsi muun muassa oopperoita, orkesteriteoksia, pianokappaleita ja requiemin. Hänen sävellyksistään erityisen suosittuja ovat kamarimusiikkiteokset ja yksinlaulut. Häntä pidetään César Franckin tyylin jatkajana ja Claude Debussyn merkittävimpänä edeltäjänä.

Fauré alkoi kuuroutua vähitellen noin vuodesta 1910. Hän jatkoi sävellystyötään vielä tultuaan täysin kuuroksi. Fauré kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1924.