Kuka päivitti Christian de la Mazière?

Christian Clodomir Martial Lamazière (22 August 1922 – 15 February 2006), better known as Christian de La Mazière, was a journalist and member of the Charlemagne Division of the Waffen-SS. He enlisted in the Charlemagne Division shortly before the Liberation of Paris in August 1944, fighting Soviet troops in Pomerania from February to March 1945 before his capture. Afterwards he was put on trial and sentenced to five years in prison, of which he served two. He then worked in public relations and journalism.

He is known for discussing his role in the 1969 documentary The Sorrow and the Pity. He wrote a memoir of his war experiences in 1972, Le Rêveur casqué, translated into English as The Captive Dreamer, and a second memoir, Le Rêveur blessé (lit. 'The Wounded Dreamer'). He also advised Gnassingbé Eyadéma, the president of Togo. De La Mazière moved to working as a journalist for the conservative Beta Press, Le Figaro Magazine and eventually Révolution Européenne.

Iolanda Cristina ”Dalida” Gigliotti (17. tammikuuta 1933 – 3. toukokuuta 1987) oli Kairossa italialaistaustaiseen perheeseen syntynyt, uransa Ranskassa luonut viihdelaulaja.

Dalida muutti 1950-luvulla Pariisiin tähtäimessään elokuvatähteys. Hän ei ollut erityisen menestyksekäs näyttelijänä, mutta nousi pian suosioon laulajana. Vuonna 1956 julkaistu kappale ”Bambino” vietti 46 viikkoa Ranskan top 10 -listalla. Dalida levytti uransa aikana lukuisia menestyskappaleita (esimerkiksi ”Gigi l’Amoroso”, 1974) muun muassa ranskaksi, arabiaksi ja italiaksi. Hänen uransa vauhdittajana oli Eddie Barclay. Dalida esiintyi usein menestyksekkäästi Pariisin Olympia-teatterissa.

Dalidan yksityiselämää varjostivat ongelmat, ja hän teki 54-vuotiaana itsemurhan ottamalla yliannostuksen barbituraatteja. Hänet on haudattu Cimetière de Montmartren hautausmaalle Pariisiin.