Kuka päivitti Aleksanteri Suuri?

Aleksanteri Suuri eli Aleksanteri III (m.kreik. Ἀλέξανδρος Γ' ὁ Μακεδών, Aleksandros ho tritos ho Makedōn; noin 20. heinäkuuta 356 eaa. –10. kesäkuuta 323 eaa.) oli Makedonian kuningas 336–323 eaa. Hän oli antiikin merkittävimpiä sotapäälliköitä; hän valloitti muun muassa Egyptin ja Persian valtakunnan ja eteni aina Intiaan asti.

Aleksanterin isä Filippos II yhdisti kreikkalaiset kaupunkivaltiot oman valtansa alle. Filippoksen kuoltua Aleksanteri peri isältään rikkaan valtakunnan ja aikansa parhaiten koulutetun armeijan. Kreikkalaisten kaupunkivaltioiden avustuksella Aleksanteri kukisti Persian kuninkaan Dareios III:n ja valtasi koko Persian valtakunnan. Valloitusretkiensä aikana hän perusti monia uusia kaupunkeja, muun muassa Aleksandrian Egyptiin, ja niihin muutti kreikkalaisia asukkaita. Hän kasvatti armeijaansa muiden kansojen sotilailla sekä kannusti kreikkalaisten ja persialaisten välisiä avioliittoja. Aleksanterin valloitukset aloittivat hellenistisen ajan, jolloin kreikkalainen kulttuuri levisi aina Intiaan ja Egyptiin saakka.

Hephaestion (Ancient Greek: Ἡφαιστίων Hēphaistíōn; c. 356 BC – 324 BC), son of Amyntor, was an ancient Macedonian nobleman of probable "Attic or Ionian extraction" and a general in the army of Alexander the Great. He was "by far the dearest of all the king's friends; he had been brought up with Alexander and shared all his secrets." This relationship lasted throughout their lives, and was compared, by others as well as themselves, to that of Achilles and Patroclus.

His military career was distinguished. A member of Alexander the Great's personal bodyguard, he went on to command the Companion cavalry and was entrusted with many other tasks throughout Alexander's ten-year campaign in Asia, including diplomatic missions, the bridging of major rivers, sieges and the foundation of new settlements. Besides being a soldier, engineer and diplomat, he corresponded with the philosophers Aristotle and Xenocrates and actively supported Alexander in his attempts to integrate the Greeks and Persians. Alexander formally made him his second-in-command when he appointed him Chiliarch of the empire. Alexander also made him part of the royal family when he gave him as his bride Drypetis, sister to his own second wife Stateira, both daughters of Darius III of Persia.

When Hephaestion died suddenly at Ecbatana around age thirty-two, Alexander was overwhelmed with grief. He petitioned the oracle at Siwa to grant Hephaestion divine status and thus Hephaestion was honoured as a Divine Hero. Hephaestion was cremated and his ashes taken to Babylon. At the time of his own death a mere eight months later, Alexander was still planning lasting monuments to Hephaestion's memory.

Barsine (Βαρσινη, noin 363 eaa.-309 eaa.) oli persialaisen satraapin Artabazoksen vanhin tytär. Barsine oli Aleksanteri Suuren rakastajatar ja he saivat yhdessä pojan Herakleen.

Barsine meni jo nuorena naimisiin rodoslaisen Mentorin kanssa. Barsinen isä joutui pakenemaan perheineen Makedoniaan Filippos II:n hoviin vuonna 354 eaa. sen jälkeen kun hän oli kapinoinut kuningas Artakserkses III:a vastaan. Barsine tapasi luultavasti Filippoksen pojan Aleksanterin ja tämän opettajan Aristoteleen. Mentorin ansiosta Artakserkses armahti Artabazoksen ja tämä sai palata Persiaan. Mentor kuoli kuitenkin pian tämän jälkeen ja Barsine meni uusiin naimisiin Mentorin veljen Memnonin kanssa.

Aleksanteri Suuri hyökkäsi Persiaan vuonna 334 eaa. ja aluksi persialaisia joukkoja häntä vastaan johti Memnon ja myöhemmin Barsinen veli Farnabazos. Barsine joutui viettämään tämän ajan Dareios III:n hovissa. Issoksen taistelun jälkeen Aleksanteri sai vangiksi Dareioksen perheen ja myös Barsinen. Plutarkhoksen mukaan kenraali Parmenion suostutteli Aleksanterin ottamaan Barsinen rakastajattarekseen. Barsine poikkesi muista persialaisnaisita siinä että osasi kreikkaa ja tunsi makedonialaisten tavat.

Vuonna 327 eaa. Barsine synnytti Aleksanteri Suurelle pojan jolle annettiin nimeksi Herakles. Pian tämän jälkeen Aleksanteri kuitenkin otti vaimokseen Roksanen. Barsine palasi länteen ja hän asettui poikansa kanssa asumaan Pergamoniin. Vuonna 324 eaa. hän meni naimisiin Aleksanterin amiraalin ja lapsuudenystävän Nearkhoksen kanssa.

Aleksanterin kuoltua Nearkhos ehdotti Heraklesta Makedonian kuninkaaksi, mutta diadokit eivät suostuneet tähän koska tämä oli pojan isäpuoli. Vuonna 309 eaa. Polyperkhon yritti tehdä Herakleesta Makedonian kuninkaan, mutta tämä epäonnistui. Barsine ja Herakles teloitettiin pian tämän jälkeen.

Cleophis (Sanskrit: Kripa ) was an Assacani queen and key figure in the war between the Assacani people and Alexander the Great. Cleophis was the mother of Assacanus, the Assacanis' war-leader at the time of Alexander's invasion in 326 BCE. After her son's death in battle, Cleophis assumed command and negotiated a settlement that allowed her to retain her status. Later accounts claim Cleophis had a son by Alexander, a notion dismissed by historians.

The Assacani (called Ashvakas in Sanskrit, from the word Ashva, meaning "horse") were an independent people who lived in parts of the Swat and Buner valleys in ancient Gandhara. These highlanders were rebellious, fiercely independent clans who resisted subjugation.

Bagoas (en grec ancien Βαγώας / Bagôas, en vieux persan Bagoi) est un eunuque perse, favori de Darius III puis d'Alexandre le Grand. Bagoas est un nom d'origine perse qui désigne un eunuque. Il ne doit pas être confondu avec Bagoas, le favori d'Artaxerxès III, qui a fait mettre au pouvoir Darius III.

Campaspe (; Greek: Καμπάσπη, Kampaspē), or Pancaste (; Greek: Παγκάστη, Pankastē; also Pakate), was a supposed mistress of Alexander the Great and a prominent citizen of Larissa in Thessaly. No Campaspe appears in the five major sources for the life of Alexander and the story may be apocryphal. The biographer Robin Lane Fox traces her legend back to the Roman authors Pliny (Natural History), Lucian of Samosata and Aelian's Varia Historia. Aelian surmised that she initiated the young Alexander in love.

According to tradition, she was painted by Apelles, who had the reputation in antiquity for being the greatest of painters. The episode occasioned an apocryphal exchange that was reported in Pliny's Natural History: "Seeing the beauty of the nude portrait, Alexander saw that the artist appreciated Campaspe (and loved her) more than he. And so Alexander kept the portrait, but presented Campaspe to Apelles." Fox describes this bequest as "the most generous gift of any patron and one which would remain a model for patronage and painters on through the Renaissance." Apelles also used Campaspe as a model for his most celebrated painting of Aphrodite "rising out of the sea", the iconic Venus Anadyomene, "wringing her hair, and the falling drops of water formed a transparent silver veil around her form".