Kuka päivitti Natalie Clifford Barney?

Natalie Clifford Barney (31. lokakuuta 1876 – 2. helmikuuta 1972) oli yhdysvaltalainen runoilija, epigrammisti ja elämäkertakirjailija, joka piti Pariisissa yli 60 vuotta kirjallisuussalonkia. Barney kokosi salonkiinsa kirjoittajia ja taiteilijoita eri puolilta maailmaa, kuten monia Ranskan kirjallisuuden johtavia henkilöitä sekä yhdysvaltalaisia ja brittiläisiä modernisteja. Hän työskenteli etenkin edistääkseen naisten kirjallisuutta perustaen ”Naisten akatemian” vastauksena Ranskan akatemialle, joka kelpuutti naisia jäseniskeen vasta vuonna 1980. Barney tuki ja inspiroi myös useita mieskirjailijoita kuten Remy de Gourmontia ja Truman Capotea.

Barney oli seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaali ja aloitti rakkausrunojen kirjoittamisen naisille omalla nimellään vuonna 1900. Hänen mielestään tästä seurannut skandaali oli paras tapa päästä eroon kiusankappaleista”.

Barney puolusti kirjoituksissaan feminismiä, ateismia ja pasifismia. Barney oli myös polyamorinen ja hänellä oli useita lyhyitä ja pitkiä suhteita, mukaan lukien romanssit runoilija Renée Vivienin ja tanssija Armen Ohanianin kanssa sekä 50 vuotta kestänyt suhde taidemaalari Romaine Brooksin kanssa. Hänen elämänsä ja rakkaussuhteensa toimivat inspiraationa useille kirjoille, kuten ranskalaiselle bestsellerille Idylle Saphique ja Radclyffe Hallin teokselle Yksinäisyyden kaivo, jota pidetään 1900-luvun kuuluisimpana lesboutta käsittelevänä kirjana.

Lue lisää...

Romaine Brooks (born Beatrice Romaine Goddard; May 1, 1874 – December 7, 1970) was an American painter who worked mostly in Paris and Capri. She specialized in portraiture and used a subdued tonal palette keyed to the color gray. Brooks ignored contemporary artistic trends such as Cubism and Fauvism, drawing on her own original aesthetic inspired by the works of Charles Conder, Walter Sickert, and James McNeill Whistler. Her subjects ranged from anonymous models to titled aristocrats. She is best known for her images of women in androgynous or masculine dress, including her self-portrait of 1923, which is her most widely reproduced work.

Although her family was wealthy, Brooks had an unhappy childhood after her alcoholic father abandoned the family; her mother was emotionally abusive and her brother mentally ill. By her own account, her childhood cast a shadow over her whole life. She spent several years in Italy and France as a poor art student, then inherited a fortune upon her mother's death in 1902. Wealth gave her the freedom to choose her own subjects. She often painted people close to her, such as the Italian writer and politician Gabriele D'Annunzio, the Russian dancer Ida Rubinstein, and her partner of more than 50 years, the writer Natalie Barney.

Although she lived until 1970, it is erroneously believed that she painted very little after 1925 despite evidence to the contrary. She made a series of drawings during the 1930s, using an "unpremeditated" techniques predating automatic drawing. She spent time in New York City in the mid 1930s, completing portraits of Carl Van Vechten and Muriel Draper. Many of her works are unaccounted for, but photographic reproductions attest to her ongoing artwork. It is thought to have culminated in her 1961 portrait of Duke Uberto Strozzi.

Lue lisää...