Kuka päivitti Mercedes de Acosta?

Mercedes de Acosta (1. maaliskuuta 1893 – 9. toukokuuta 1968) oli yhdysvaltalainen kuubalaissyntyinen runoilija, näytelmäkirjailija ja muotisuunnittelija. Hänet kuitenkin tunnetaan parhaiten rakkaussuhteistaan moniin Hollywoodin näyttelijättäriin, muun muassa Marlene Dietrichiin, Greta Garboon, Alla Nazimovaan, Eva Le Gallienneen, Isadora Duncaniin, Katharine Cornelliin, Ona Munsoniin, Adele Astaireen ja Tallulah Bankheadiin.

Angela Isadora Duncan (26. toukokuuta 1877 – 14. syyskuuta 1927) oli yhdysvaltalainen itseoppinut tanssija ja koreografi, joka saavutti urallaan suuremman suosion Euroopassa kuin kotimaassaan. Hän oli plastisen tanssin tienraivaaja ja 1900-luvun uuden tanssin tunnetuimpia nimiä.

Duncan hylkäsi klassisen baletin tiukat säännöt. Hän tanssi paljain jaloin ja käytti väljiä tunikoita. Hän perusti tanssikouluja, jotka jäivät lyhytaikaisiksi, mutta hänen oppilaansa jatkoivat hänen ajatustensa levittämistä.

Duncanin elämäntyöllään on ollut merkittävä vaikutus modernin tanssin myöhempään kehitykseen. Hän loi uuden tavan ajatella tanssia ilmaisukeinona. Duncan kuvasi suhdettaan tanssiin: ”Ihmisen, kaikkien ihmisten, koko maailman täytyy tanssia, näin on aina ollut ja tulee olemaan. Turhaan sitä yritetään estää; ei tahdota ymmärtää luonnon itsensä luomaa luonnollista tarvetta. Siinä kaikki!”

Claire de Forbin La Barben (née Charles-Roux; 10 April 1908 – 1992) fought with the French Resistance during World War II. Married to the last marquess of Forbin-la Barben, she was the lover of Isabel Pell and Mercedes de Acosta.

Marie Magdalene "Marlene" Dietrich (, German: [maʁˈleːnə ˈdiːtʁɪç] ; 27 December 1901 – 6 May 1992) was a German-American actress and singer whose career spanned nearly seven decades. In 1920s Berlin, she performed on the stage and in silent films. Her performance as Lola Lola in Josef von Sternberg's The Blue Angel (1930) brought her international acclaim and a contract with Paramount Pictures. Dietrich starred in many Hollywood films, including six roles directed by Sternberg: Morocco (1930) (her only Academy Award nomination), Dishonored (1931), Shanghai Express and Blonde Venus (both 1932), The Scarlet Empress (1934), The Devil Is a Woman (1935). Throughout World War II, she was a high-profile entertainer in the United States. Although she delivered notable performances in several post-war films, including Billy Wilder's A Foreign Affair (1948), Alfred Hitchcock's Stage Fright (1950), Billy Wilder's Witness for the Prosecution (1957), Orson Welles's Touch of Evil (1958), and Stanley Kramer's Judgment at Nuremberg (1961), she spent most of the 1950s to the 1970s touring the world as a marquee live-show performer.

Dietrich was known for her humanitarian efforts during World War II, housing German and French exiles, providing financial support and advocating their American citizenship. For her work on improving morale on the front lines during the war, she received various honors from the United States, France, Belgium, and Israel. In 1999, the American Film Institute named Dietrich the ninth greatest female screen legend of classic Hollywood cinema.