Kuka päivitti Louise de La Vallière?

Françoise-Louise de La Baume Le Blanc, Duchess of La Vallière and Vaujours (6 August 1644 – 6 June 1710) was a French noblewoman and the mistress of King Louis XIV of France from 1661 to 1667.

La Vallière joined the royal court in 1661 as maid-of-honour to Henrietta of England and soon became Louis XIV's mistress. Two of her four children by the King, Marie-Anne, Mademoiselle de Blois (Princess of Conti by marriage) and Louis, Count of Vermandois, survived infancy and were legitimised. She was an important participant in the court's intellectual life, interested in the arts, literature, and philosophy.

In 1666, she was replaced as mistress by Madame de Montespan, but created a suo jure duchess and invested with lands. After an illness in 1670, La Vallière turned to religion, and wrote a popular devotional book. In 1674, she entered a Carmelite convent in Paris where she died in 1710.

Ludvig XIV (Ludvig Jumalan antama, ransk. Louis Dieudonné, lisänimi Aurinkokuningas, ransk. Le Roi Soleil, aikaisemmin Ludvig Suuri, ransk. Louis le Grand); (5. syyskuuta 1638 Saint-Germain-en-Layen linna, Ranskan kuningaskunta – 1. syyskuuta 1715 Versailles'n palatsi) oli Ranskan ja Navarran kuningas vuosina 1643–1715. Hän oli kolmas Bourbon-sukuinen Ranskan hallitsija. Ludvigin 72-vuotinen valtakausi oli Ranskan, ja koko Euroopan, historian pisin.

Ludvig XIV nousi valtaistuimelle 4-vuotiaana, ja on näin kaikkien aikojen pisimpään hallinnut eurooppalainen valtionpäämies. Absolutismiin eli ehdottomaan itsevaltiuteen perustuva monarkia saavutti hänen aikanaan huippunsa, ja hallitsijasta muodostui kaiken toiminnan keskipiste. Ludvig XIV muistetaan kenties parhaiten hulppean Versailles’n palatsin rakennuttajana, feodalismin heikentäjänä ja kuninkaanvallan vahvistajana. Ludvig XIV oli sitä mieltä, että kuninkaalla on jumalallinen oikeus asemaansa. Hänen valtakaudellaan Ranska kävi lukuisia sotia, joista merkittävimmät olivat Ranskan–Hollannin sota (1672–1678), yhdeksänvuotinen sota (1688–1697) ja Espanjan perimyssota (1701–1714). Ludvigin valtakaudella Ranskan kuningaskunnan sotilasmahti oli huipussaan, ja Ranskan armeijaa pidettiin pitkään lähestulkoon voittamattomana. Ludvig XIV laajensi sotimalla merkittävästi Ranskan alueita Euroopassa. Lisäksi hänen valtakaudellaan Ranskan siirtomaat laajenivat suuresti: hänen valtakautensa loppuun mennessä suuri osa Pohjois-Amerikkaa kuului Ranskalle (niin kutsuttu Uusi Ranska).

Ludvig XIV on yksi Ranskan tunnetuimmista ja arvostetuimmista kuninkaista. Hän toimi tieteen ja taiteen suojelijana, ja osittain hänen vaikutuksestaan ranskan kielestä tuli lähes kahdeksi vuosisadaksi koko Euroopan ylimystön lingua franca eli yleiskieli. Toisaalta Ludvig XIV:n käymät sodat tulivat hyvin kalliiksi: ne aiheuttivat valtavat inhimilliset ja taloudelliset tappiot. Ludvig XIV vainosi Ranskan protestantteja eli hugenotteja, ja sen vuoksi yli kaksisataatuhatta kansalaista pakeni Ranskasta muun muassa Sveitsiin, Alankomaihin, Saksaan ja Englantiin.