Kuka päivitti Isabelle de Ludres?

Marie-Élisabeth "Isabelle" de Ludres, Marquess of Ludres (1647 – 28 January 1726) was a French noblewoman and lady-in-waiting, known for being the mistress of Louis XIV, King of France between 1675 and 1676.

Kaarle IV (5. huhtikuuta 1604 Nancy – 18. syyskuuta 1675 Allenbach) oli Lothringenin herttua vuosina 1624–1634 ja 1661–1675. Hän taisteli kenraalina keisarillisessa armeijassa kolmikymmenvuotisessa sodassa ja Ranskan-Hollannin sodassa.

Kaarle nousi valtaan vuonna 1624, mutta luopui vallasta 1634 nuoremman veljensä Nikolaus II:n hyväksi. Kaarle liittyi katoliseen liigaan kolmikymmenvuotisessa sodassa, ja yhdisti armeijansa Johann Tillyn kanssa Breitenfeldin taistelun jälkeen 1631. Myöhemmin hän palveli kenraalina keisarillisessa armeijassa, osallistuen muun muassa Nördlingenin ja Tuttlingenin taisteluihin. Ranskalaiset miehittivät Lothringenin herttuakunnan 1635 liittyessään kolmikymmenvuotiseen sotaan.

Kolmikymmenvuotisen sodan päätyttyä 1648 Kaarle siirtyi Espanjan palvelukseen, mutta joutui epäsuosioon vuonna 1654, ja espanjalaiset vangitsivat hänet. Hän vapautui vankeudesta Pyreneiden rauhan jälkeen vuonna 1659.

Vuonna 1661 Nikolaus II luopui vallasta, ja Kaarle nousi uudestaan herttuaksi. Vuonna 1670 Ludvig XIV miehitti herttuakunnan uudestaan Ranskan–Hollannin sodassa, jolloin Kaarle joutui pakenemaan ja liittyi keisarilliseen armeijaan taistellakseen Ranskaa vastaan.

Kaarlen ulkopolitiikkaa leimasi itsepäinen Ranskan vastustus, joka johtui ranskalaisten yrityksistä sulauttaa Lothringenin herttuakunta osaksi Ranskaa. Hän epäonnistui tavoitteessaan ja kuoli maanpaossa Saksassa palkkasoturina. Kaarlen jälkeläiset saivat herttuakunnan takaisin vasta vuonna 1697 yhdeksänvuotisen sodan päätyttyä, mutta Ludvig XIV miehitti sen uudestaan jo Espanjan perimyssodan aikana.

Ludvig XIV (Ludvig Jumalan antama, ransk. Louis Dieudonné, lisänimi Aurinkokuningas, ransk. Le Roi Soleil, aikaisemmin Ludvig Suuri, ransk. Louis le Grand); (5. syyskuuta 1638 Saint-Germain-en-Layen linna, Ranskan kuningaskunta – 1. syyskuuta 1715 Versailles'n palatsi) oli Ranskan ja Navarran kuningas vuosina 1643–1715. Hän oli kolmas Bourbon-sukuinen Ranskan hallitsija. Ludvigin 72-vuotinen valtakausi oli Ranskan, ja koko Euroopan, historian pisin.

Ludvig XIV nousi valtaistuimelle 4-vuotiaana, ja on näin kaikkien aikojen pisimpään hallinnut eurooppalainen valtionpäämies. Absolutismiin eli ehdottomaan itsevaltiuteen perustuva monarkia saavutti hänen aikanaan huippunsa, ja hallitsijasta muodostui kaiken toiminnan keskipiste. Ludvig XIV muistetaan kenties parhaiten hulppean Versailles’n palatsin rakennuttajana, feodalismin heikentäjänä ja kuninkaanvallan vahvistajana. Ludvig XIV oli sitä mieltä, että kuninkaalla on jumalallinen oikeus asemaansa. Hänen valtakaudellaan Ranska kävi lukuisia sotia, joista merkittävimmät olivat Ranskan–Hollannin sota (1672–1678), yhdeksänvuotinen sota (1688–1697) ja Espanjan perimyssota (1701–1714). Ludvigin valtakaudella Ranskan kuningaskunnan sotilasmahti oli huipussaan, ja Ranskan armeijaa pidettiin pitkään lähestulkoon voittamattomana. Ludvig XIV laajensi sotimalla merkittävästi Ranskan alueita Euroopassa. Lisäksi hänen valtakaudellaan Ranskan siirtomaat laajenivat suuresti: hänen valtakautensa loppuun mennessä suuri osa Pohjois-Amerikkaa kuului Ranskalle (niin kutsuttu Uusi Ranska).

Ludvig XIV on yksi Ranskan tunnetuimmista ja arvostetuimmista kuninkaista. Hän toimi tieteen ja taiteen suojelijana, ja osittain hänen vaikutuksestaan ranskan kielestä tuli lähes kahdeksi vuosisadaksi koko Euroopan ylimystön lingua franca eli yleiskieli. Toisaalta Ludvig XIV:n käymät sodat tulivat hyvin kalliiksi: ne aiheuttivat valtavat inhimilliset ja taloudelliset tappiot. Ludvig XIV vainosi Ranskan protestantteja eli hugenotteja, ja sen vuoksi yli kaksisataatuhatta kansalaista pakeni Ranskasta muun muassa Sveitsiin, Alankomaihin, Saksaan ja Englantiin.