Kuka päivitti Hertta Kuusinen?

  • Olavi Paavolainen päivitti Hertta Kuusinen : sta ?.: ään Ikäero oli 0 vuotta, 4 kuukautta ja 28 päivää.

Hertta Kuusinen

Hertta Kuusinen

Hertta Elina Kuusinen (1945–1950 Kuusinen-Leino, 14. helmikuuta 1904 Luhanka – 18. maaliskuuta 1974 Moskova) oli suomalainen poliitikko. Kuusinen oli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) kansanedustaja 1945–1972, SKDL:n eduskuntaryhmän johtaja 1945–1966, SKDL:n pääsihteeri 1952–1958 ja SKDL:n varapuheenjohtaja 1958–1970. Hän toimi myös ministerinä Pekkalan hallituksessa 1948, aluksi salkuttomana ministerinä ja myöhemmin ministerinä valtioneuvoston kansliassa. Hän oli aikansa johtavia kommunisteja Suomessa.

Kuusinen asui Neuvostoliitossa 1922–1934, minä aikana hän liittyi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP). Vuonna 1934 hän tuli Suomeen ja oli vangittuna suurimman osan kymmenestä seuraavasta vuodesta. Sotien jälkeen kommunistien toiminta sallittiin ja Kuusinen nousi valtakunnanpolitiikkaan. Kuusinen johti SKDL:n eduskuntaryhmää 1950- ja 1960-luvuilla, ja hänellä oli merkittävä vaikutus useiden sosiaaliuudistusten ajamisessa. Hän oli mukana viemässä läpi lapsilisäuudistusta, samapalkkaisuutta, työviikon lyhentämistä ja äitiyslomaa. Kuusinen valittiin SKP:n kunniapuheenjohtajaksi vuonna 1972.

Vuonna 1987 Mitä missä milloin -vuosikirjan toimituksen kokoama raati valitsi Kuusisen yhdeksi Suomen itsenäisyyden ajan 70 vaikuttajasta. Vuonna 2004 järjestetyssä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Kuusinen sijoittui 25. tilalle.

Kuusisen isä oli poliitikko Otto Wille Kuusinen.

Lue lisää...
 

Olavi Paavolainen

Olavi Paavolainen

Olavi Paavolainen (17. syyskuuta 1903 Kivennapa – 19. heinäkuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, esseisti, toimittaja ja kulttuurivaikuttaja.

Paavolainen kulki 1920-luvulla modernismin aallonharjalla muun muassa ystäviensä Mika Waltarin, Yrjö Jylhän ja Katri Valan kanssa ja vaikutti Tulenkantajissa, tunnetussa Eurooppa-mielisessä kirjailijaseurassa. 1920- ja 1930-luvun teksteissään Paavolainen esitteli suomalaisille aikansa kulttuuri-ilmiöitä surrealismista kansallissosialismiin. Paavolaisen 1940-luvun tunnetuinta antia on sotapäiväkirja Synkkä yksinpuhelu (1946), jonka monipuolinen sisältö on seurausta näköalapaikoista Mikkelin päämajassa, Helsingissä ja rintamalla, joista Paavolainen sai sotaa seurata. Sotien jälkeen hän keskittyi johtamaan Yleisradion radioteatteria.

Lue lisää...