Kuka päivitti Henrik I (Englanti)?

Henrik I (n. 1068 – 1. joulukuuta 1135), myös Henrik Beauclerc, oli Englannin kuningas vuosina 1100–1135. Henrik oli Vilhelm Valloittajan neljäs poika ja hänelle opetettiin latinaa sekä vapaita taiteita. Vilhelmin kuoltua vuonna 1087 Henrikin vanhemmat veljet Robert Curthose ja Vilhelm Rufus perivät Normandian ja Englannin, mutta Henrik jäi maattomaksi. Henrik osti Cotentinin kreivikunnan Länsi-Normandiasta Robertilta, mutta Vilhelm ja Robert suistivat hänet vallasta vuonna 1091. Henrik kokosi valtapohjansa vähitellen uudelleen Cotentinissa ja liittoutui Vilhelmin kanssa Robertia vastaan. Henrik oli paikalla kun Vilhelm kuoli metsästysonnettomuudessa vuonna 1100, ja hän kaappasi itselleen Englannin valtaistuimen luvaten kruunajaisissaan oikaista useita Vilhelmin vähemmän suosittuja linjauksia. Henrik nai Matilda Skotlantilaisen, mutta piti monia rakastajattaria ja sai heidän kanssaan monta aviotonta lasta.

Robert hyökkäsi Englantiin vuonna 1101 ja haastoi Henrikin vallan maassa; tämä sotaretki päättyi neuvoteltuun sopimukseen, joka vahvisti Henrikin kuninkuuden. Rauha oli lyhytikäinen ja Henrik hyökkäsi Normandiaan vuosina 1105 ja 1106 päihittäen Robertin lopulta Tinchebrayn taistelussa. Henrik piti Robertia vankinaan koko tämän loppuelämän. Ranskan kuningas Ludvig VI, Flanderin Baldwin ja Anjoun Fulk kannattivat Robertin pojan Vilhelm Cliton vaadetta ja tukivat suurta kapinaa Normandiassa vuosina 1116–1119. Suotuisa rauhansopimus Ludvigin kanssa sovittiin Henrikin voitettua Brémulen taistelussa vuonna 1120.

Henrikin ainut aviossa syntynyt poika ja perijä Vilhelm Adelin hukkui laivaonnettomuudessa samana vuonna syösten kruununperimyksen epävarmuuteen. Henrik meni uusiin naimisiin Adeliza Louvainin kanssa uuden perillisen toivossa, mutta heidän avioliittonsa oli lapseton. Tästä syystä Henrik julisti tyttärensä Matildan perijäkseen ja naitti tämän Anjoun Gottfriedille. Henrikin ja parin välinen suhde muuttui kireäksi ja Anjoun rajalla syntyi taisteluja. Henrik kuoli 1. joulukuuta 1135 viikon kestäneen sairauden jälkeen. Henrikin omista suunnitelmista huolimatta seuraajaksi nousi hänen sisarenpoikansa Bloisin Tapani, mikä johti Anarkian nimellä tunnettuun sisällissotaan.

Sybilla Corbet (Alcester 1077 – na 1157) was een Engelse edelvrouwe en een maîtresse van koning Hendrik I van Engeland. Ze was waarschijnlijk een dochter van Robert Corbet, heer (lord) van Alcester en een onbekende vrouw.

Ze huwde met Herbert FitzHerbert en kreeg samen met hem een zoon, eveneens Herbert FitzHerbert genaamd. Als maîtresse van de koning was ze moeder van Sybilla van Normandië en Reginald van Dunstanville. Ook van twee andere kinderen van Hendrik was zij misschien de moeder, Willem en Rohese, hoewel de laatste volgens sommige bronnen genoemd wordt als dochter van Sybilla en FitzHerbert.

Edith Forne (d. after 1129), was an English noblewoman who was the concubine of King Henry I of England and the foundress of Osney Abbey near Oxford.

She was the daughter of Forn Sigulfson, Lord of Greystoke, Cumberland.

Edith had three children by King Henry:

1. Robert FitzEdith, (1093–1172) who married Maud d'Avranches. They had one daughter, Maud, who married Renaud, Sire of Courtenay (son of Miles, Sire of Courtenay and Ermengarde of Nevers).
2. William de Tracy (1097–1140).
3. Adeliza FitzEdith who appears in charters with her brother, Robert.

In 1120, Henry caused Edith to marry Robert D'Oyly the younger, second son of Nigel D'Oyly. As a marriage portion, she was granted the Manor of Cleydon, Buckinghamshire. Robert and Edith had at least two children: Henry, buried at Osney in 1163, and Gilbert.

In 1129, Edith persuaded her husband to build the Church of St Mary, in the Isle of Osney, near Oxford Castle, for the use of Augustine Canons: this was to become Osney Abbey. She told him that she had dreamt of the chattering of magpies, interpreted by a chaplain as souls in Purgatory who needed a church founding to expiate their sins.

Edith was buried in Osney Abbey, in a religious habit, as John Leland describes upon seeing her tomb as it was on the eve of the Dissolution: ‘Ther lyeth an image of Edith, of stone, in th' abbite of a vowess, holding a hart in her right hand, on the north side of the high altaire’. The legendary dream of magpies was painted near the tomb.

Nest ferch Rhys (c. 1085 – c. 1136) was the daughter of Rhys ap Tewdwr, last King of Deheubarth in Wales, by his wife, Gwladys ferch Rhiwallon ap Cynfyn of Powys. Her family is of the House of Dinefwr. Nest was the wife of Gerald de Windsor (c. 1075 – 1135), Constable of Pembroke Castle and son of the Constable of Windsor Castle in Berkshire, by whom she was the ancestress of the FitzGerald dynasty.

Nest had two younger brothers, Gruffydd ap Rhys and Hywel, and, possibly, an older sister named Marared, as well as several older illegitimate half-brothers and half-sisters. After their father's death in battle in 1093, "the Kingdom of the Britons fell" and was overrun by Normans. Nest's younger brother Gruffydd was spirited into Ireland for safety; their brother Hywel may have been captured by Arnulf de Montgomery, along with their mother, unless, as appears likelier, their mother was captured with Nest; their fate is unknown. Two older brothers, illegitimate sons of Rhys, one of them named Goronwy, were captured and executed.