Kuka päivitti Françoise-Athénaïs de Rochechouart, Marquise de Montespan?

Françoise-Athénaïs de Rochechouart de Mortemart, Marquise of Montespan (5 October 1640 – 27 May 1707), commonly known as Madame de Montespan (French: [madam də mɔ̃tɛspɑ̃]), was a French noblewoman and the most celebrated royal mistress of King Louis XIV. During their romantic relationship, which lasted from the late 1660s to the late 1670s, she was sometimes referred to by contemporaries as the "true Queen of France" due to the pervasiveness of her influence at court. She was a great-grandmother to Louis Alexandre, Prince of Lamballe, who was the husband to Maria Luisa of Savoy, also known as the Princesse de Lamballe.

Born into the House of Rochechouart, one of the oldest noble families of France, Françoise-Athénaïs married the Marquis of Montespan in 1663. She then became a maid of honour to Princess Henrietta, Duchess of Orléans, and later a lady-in-waiting to Queen Maria Theresa. Noted for her great beauty and wit, she carefully cultivated a relationship with Louis XIV and eventually supplanted Louise de La Vallière as his favourite. She had seven children by the king, six of them later legitimised but only four survived infancy. She mostly entrusted her children to Madame Scarron, who as the Marquise de Maintenon was later to replace her in the king's affections.

Madame de Montespan's alleged involvement in the Affair of the Poisons, which began in 1677, severely damaged her reputation and resulted in her fall from royal favour. In 1691, she withdrew to the convent of Filles de Saint-Joseph in Paris, but left thirteen years later when she relocated to the Château d'Oiron. She devoted the rest of her life to charity, patronage and penance until her death in 1707 at the age of 66. She is an ancestress of several royal houses in Europe, including those of Spain, Italy, Bulgaria, Portugal, Belgium and Luxembourg.

Ludvig XIV (Ludvig Jumalan antama, ransk. Louis Dieudonné, lisänimi Aurinkokuningas, ransk. Le Roi Soleil, aikaisemmin Ludvig Suuri, ransk. Louis le Grand); (5. syyskuuta 1638 Saint-Germain-en-Layen linna, Ranskan kuningaskunta – 1. syyskuuta 1715 Versailles'n palatsi) oli Ranskan ja Navarran kuningas vuosina 1643–1715. Hän oli kolmas Bourbon-sukuinen Ranskan hallitsija. Ludvigin 72-vuotinen valtakausi oli Ranskan, ja koko Euroopan, historian pisin.

Ludvig XIV nousi valtaistuimelle 4-vuotiaana, ja on näin kaikkien aikojen pisimpään hallinnut eurooppalainen valtionpäämies. Absolutismiin eli ehdottomaan itsevaltiuteen perustuva monarkia saavutti hänen aikanaan huippunsa, ja hallitsijasta muodostui kaiken toiminnan keskipiste. Ludvig XIV muistetaan kenties parhaiten hulppean Versailles’n palatsin rakennuttajana, feodalismin heikentäjänä ja kuninkaanvallan vahvistajana. Ludvig XIV oli sitä mieltä, että kuninkaalla on jumalallinen oikeus asemaansa. Hänen valtakaudellaan Ranska kävi lukuisia sotia, joista merkittävimmät olivat Ranskan–Hollannin sota (1672–1678), yhdeksänvuotinen sota (1688–1697) ja Espanjan perimyssota (1701–1714). Ludvigin valtakaudella Ranskan kuningaskunnan sotilasmahti oli huipussaan, ja Ranskan armeijaa pidettiin pitkään lähestulkoon voittamattomana. Ludvig XIV laajensi sotimalla merkittävästi Ranskan alueita Euroopassa. Lisäksi hänen valtakaudellaan Ranskan siirtomaat laajenivat suuresti: hänen valtakautensa loppuun mennessä suuri osa Pohjois-Amerikkaa kuului Ranskalle (niin kutsuttu Uusi Ranska).

Ludvig XIV on yksi Ranskan tunnetuimmista ja arvostetuimmista kuninkaista. Hän toimi tieteen ja taiteen suojelijana, ja osittain hänen vaikutuksestaan ranskan kielestä tuli lähes kahdeksi vuosisadaksi koko Euroopan ylimystön lingua franca eli yleiskieli. Toisaalta Ludvig XIV:n käymät sodat tulivat hyvin kalliiksi: ne aiheuttivat valtavat inhimilliset ja taloudelliset tappiot. Ludvig XIV vainosi Ranskan protestantteja eli hugenotteja, ja sen vuoksi yli kaksisataatuhatta kansalaista pakeni Ranskasta muun muassa Sveitsiin, Alankomaihin, Saksaan ja Englantiin.