Kuka päivitti Anita Hegerland?

Anita Hegerland (born 3 March 1961) is a Norwegian singer, most known for her childhood career in Scandinavia, Germany, Switzerland, Austria, Netherlands, Belgium, and Luxembourg, and subsequent vocal contributions to Mike Oldfield's work, among others.

She is Norway's biggest selling solo artist and one of Norway's best-selling female artists in history. In 1971, she was, along with Michael Jackson, one of the world's best-selling child singers. At age 10, she became Norway's first artist to sell over a million copies. She is one of the best-selling solo singers in Norway, with sales of more than 7 million albums and singles. Her songs have been released on nearly 30 million albums worldwide, most of which are with Roy Black and Mike Oldfield.

She is also an actress and has appeared in Norwegian, German, Swiss, and Austrian films and television series. She has participated in Melodi Grand Prix in 1971 ("Gi meg en zebra"), 1972 ("Happy Hippie"), 1983 ("Nå er jeg alene"), and in 2009 ("Party"). She came in as number four in 1971 and number three in 1972.

Hegerland had the biggest hit in Germany of any Norwegian artist ever, in front of Lene Nystrøm (Aqua), Marit Larsen, Madcon, and A-ha.

For more than 20 years she had the record in Sweden as the singer who was the longest on Svensktoppen, the main music charts.

Michael Gordon ”Mike” Oldfield (s. 15. toukokuuta 1953 Reading, Englanti) on kitaristi, multi-instrumentalisti ja säveltäjä, jonka tyylissä yhdistyvät rock, etninen musiikki (etenkin kelttiläinen musiikki) sekä taidemusiikki.

Oldfieldin tunnetuin albumi on Virgin-levy-yhtiön ensimmäinen julkaisu Tubular Bells (1973), joka koostuu kahdesta albumipuoliskon mittaisesta osasta. Oldfieldin 1970-luvun tuotanto on lähes täysin instrumentaalimusiikkia, jossa koko LP-levyn puolen täyttää aina yksi polveileva teos. 1980-luvulla hän alkoi yhteistyössä laulaja Maggie Reillyn kanssa lisätä myös pop-musiikin aineksia albumeilleen. Tästä yhteistyöstä syntyi menestyssingle "Moonlight Shadow" (1983). 1980-luvun tuotannossa heijastuvat ristiriidat: Oldfield halusi tehdä instrumentaalimusiikkia ja levy-yhtiö vaati pop-kappaleita. 1990-luvulla Virgin-yhtiöstä päästyään Oldfield on keskittynyt enimmäkseen tyyliltään vaihtelevaan instrumentaalimusiikkiin.