Kuka päivitti ألفريد دي موسيه?

لوي شارل ألفرد دي موسيه -باتاي (بالفرنسية: Louis Charles Alfred de Musset-Pathay) (وُلد في 11 ديسمبر 1810 وتوفي في 2 مايو 1857) شاعر فرنسي ومسرحي وروائي. يُعرف بشعره كما يُعرف بكتابه: اعترافات طفل من القرن (La Confession d'un enfant du siècle)، وهو سيرة ذاتية له.

Elizabeth-Rachel Félix (Mumpf, 18 februari 1821 - Le Cannet, 4 januari 1858), beter bekend als Mademoiselle Rachel, was een Joods-Frans actrice, de bekendste van haar tijdperk.

Louise Rosalie Allan-Despreaux (1810 – March 1856) was a French actress.

She was "discovered " by François Joseph Talma at Brussels in 1820, when she played Joas with him in Athalie. At his suggestion she changed her surname, Ross, for her mother's maiden name, and, as Mlle. Despreaux, was engaged for children's parts at the Comédie-Française. At the same time she studied at the Conservatoire. By 1825 she had taken the second prize for comedy, and was engaged to play ingenue parts at the Comédie-Française, where her first appearance in this capacity was as Jenny in L'Argent on 8 December 1826.

In 1831 the director of the Gymnase succeeded in persuading her to join his company. Her six years at this theatre, during which she married Allan, an actor in the company, were a succession of triumphs. She was then engaged at the French theatre at St. Petersburg, a scene praised by the Russian aristocracy and the Imperial family.

Returning to Paris, she brought with her, as Legouve says, a thing she had unearthed, a little comedy never acted until she took it up, a production half-forgotten, and esteemed by those who knew it as a pleasing piece of work in the Marivaux style: Un Caprice by Alfred de Musset, which she had played with success in French in St. Petersburg. Her selection of this piece for her reappearance at the Comédie-Française (1847) laid the cornerstone of Musset's lasting fame as a dramatist. In the following year his comedy Il ne faut jurer de rien was acted at the same theatre, and thus led to the production of his finer plays.

Among plays by other authors in which Mlle Allan-Despreaux won special laurels at the Comédie-Française, were Par droit de conquête, Péril en la demeure, La joie fait peur, and Lady Tartuffe. In the last, with a part of only fifty lines, and playing by the very side of the great Rachel, she yet held her own as an actress of the first rank.

Mlle Allan-Despreaux died in Paris, in the height of her popularity, in March 1856.

Louise Colet (o.s. Révoil; 15. elokuuta 1810 Aix-en-Provence, Ranska – 9. maaliskuuta 1876 Pariisi) oli ranskalainen runoilija. Hän avioitui muusikko Hippolyte Colet’n kanssa osaksi päästäkseen pois kotiseudultaan ja Pariisiin.

Pariisissa Colet tarjosi teoksiaan julkaistavaksi, ja pian hän sai Ranskan akatemian kahden tuhannen frangin palkinnon, ensimmäisen neljästä akatemialta saamastaan palkinnosta. Jotkut kriitikot väittävät nykyisin hänen saaneen palkintonsa vaikutusvaltaisten ystäviensä ansiosta. Hänen salongissaan kävi Pariisin kirjallisen yhteisön edustajia, kuten Victor Hugo.^lähde?

Vuonna 1840 hänelle syntyi tytär Henriette, mutta sen paremmin hänen miehensä kuin hänen rakastajansa Victor Cousin ei tunnustanut lasta omakseen. Myöhemmin Colet oli Gustave Flaubertin, Alfred de Musset’n ja Abel Villemainin rakastajatar. Miehensä kuoleman jälkeen Colet elätti itsensä ja tyttärensä kirjailijana.

Runokokoelma Fleurs du midi ilmestyi pian Pariisiin muuton jälkeen. Romaani Lui kertoo päättyneestä suhteesta Flaubertin kanssa, ja herätti pienen skandaalin. Siitä tuli hyvin suosittu, viisi painosta neljän vuoden aikana.

Hänen veljensä oli taidemaalari Pierre Révoil.

Angélique Félicité Anaïs Bosio, par son mariage marquise de La Carte, est une salonnière française née le 25 août 1808 à Paris et morte le 10 avril 1865 à Pau.

Caroline Jaubert, née Caroline d'Alton le 6 juin 1803 à Coblence et morte le 13 décembre 1882 à Paris 9^e, est la maîtresse et « marraine » d'Alfred de Musset, ainsi que la correspondante de Berryer et Heinrich Heine. Femme de salon, elle est notamment l'auteur de Souvenirs.

Amantine-Lucile-Aurore Dupin, paronitar Dudevant, kirjailijanimi George Sand (1. heinäkuuta 1804 Pariisi, Ranskan ensimmäinen keisarikunta – 8. kesäkuuta 1876 Nohant-Vic, lähellä Châteauroux’ta, Indre, Ranskan kolmas tasavalta) oli ranskalainen aatelinen, feministinen kirjailija, näytelmäkirjailija, kriitikko ja poliitikko.