Kuka päivitti Aleksanteri Suuri?

Hefaistion (m.kreik. Ἡφαιστίων, Hēfaistiōn, lat. Hephaestion; n. 356 eaa. – syksy 324 eaa.) oli makedonialainen aristokraatti, Amyntorin poika. Arrianoksen mukaan hän syntyi Makedonian pääkaupungissa Pellassa. Hänet tunnetaan Aleksanteri Suuren läheisimpänä ystävänä, toisena komentojärjestyksessä ja mahdollisesti Aleksanterin rakastajana. On mahdollista, että Aleksanteri ja Hefaistion tapasivat Miezassa ollessaan Aristoteleen oppilaana muiden ylhäisöön kuuluneiden poikien kanssa. Aristoteles kirjoitti Hefaistionille joukon kirjeitä, joten he ovat tavanneet ja olleet yhteyksissä toisiinsa.

Hefaistion seurasi Aleksanterin mukana, kun tämä valloitti Persian valtakunnan. Aleksanterin ja Hefaistionin ystävyyttä korostetaan monessa lähteessä. Muun muassa he uhrasivat yhdessä Troijassa. Tunnettu anekdootti kertoo, että Issoksen taistelun jälkeen Dareios III:n vaimo Statira luuli Hefaistionia Aleksanteriksi ja kumarsi tämän edessä. Issoksen jälkeen Hefaistion johti muun muassa Aleksanterille antautuneiden foinikialaisten laivastoa. Ennen Gaugamelan taistelua Hefaistion nimitettiin yhdeksi Aleksanterin seitsemästä henkivartijasta (somatofylakes).

Vuonna 330 eaa. Hefaistion ja Krateros saivat jakaa makedonialaisen toveriratsuväen komennon. Tähän asti Filotas oli johtanut ratsuväkeä, mutta hänet teloitettiin epäiltynä salajuonesta. Kraterosta pidettiin yleisesti yhtenä parhaista makedonialaisupseereista. Hefaistionilla taas ei ollut yhtä paljon kokemusta. Hefaistionia ja Kraterosta kuvaillaan usein niin että Hefaistion rakasti Aleksanteria, Krateros taas rakasti kuningasta.

Kun armeija palasi Intian sotaretkeltään, järjesti Aleksanteri suuret häät Susassa. Tärkeimmät makedonialaiset upseerit menivät naimisiin persialaisten aristokraattien tyttärien kanssa. Hefaistion nai Dareios III:n tyttären Drypetisin.

Hefaistion kuoli Ekbatanassa lokakuussa 324 eaa. Aleksanteri suri suuresti ystäväänsä. Plutarkhoksen mukaan Aleksanteri Hefaistionin kuoleman jälkeen leikkautti kaikkien hevosten ja muulien harjat, revitytti kaupunkien muurien rintavarustuksia, ristiin naulitsi syyttömän lääkärin, kielsi kaikki säveltaiteelliset esitykset, aloitti sodan kossaialaisten heimoa vastaan ja aikoi rakennuttaa tälle valtavan mausoleumin, jota kuitenkaan ei ehditty rakentaa ennen kuin Aleksanteri itse kuoli vuonna 323 eaa.

Erään teorian mukaan Amfipoliin niin kutsuttu Kastán hauta olisi Hefaistionin hauta. Tämä perustuu ennen kaikkea haudasta löydetystä monogrammista tehtyyn tulkintaan, jonka mukaan kyseessä olisi Hefaistionin monogrammi.

Cleophis (Sanskrit: Kripa ) was an Assacani queen and key figure in the war between the Assacani people and Alexander the Great. Cleophis was the mother of Assacanus, the Assacanis' war-leader at the time of Alexander's invasion in 326 BCE. After her son's death in battle, Cleophis assumed command and negotiated a settlement that allowed her to retain her status. Later accounts claim Cleophis had a son by Alexander, a notion dismissed by historians.

The Assacani (called Ashvakas in Sanskrit, from the word Ashva, meaning "horse") were an independent people who lived in parts of the Swat and Buner valleys in ancient Gandhara. These highlanders were rebellious, fiercely independent clans who resisted subjugation.

Barsine (Βαρσινη, noin 363 eaa.-309 eaa.) oli persialaisen satraapin Artabazoksen vanhin tytär. Barsine oli Aleksanteri Suuren rakastajatar ja he saivat yhdessä pojan Herakleen.

Barsine meni jo nuorena naimisiin rodoslaisen Mentorin kanssa. Barsinen isä joutui pakenemaan perheineen Makedoniaan Filippos II:n hoviin vuonna 354 eaa. sen jälkeen kun hän oli kapinoinut kuningas Artakserkses III:a vastaan. Barsine tapasi luultavasti Filippoksen pojan Aleksanterin ja tämän opettajan Aristoteleen. Mentorin ansiosta Artakserkses armahti Artabazoksen ja tämä sai palata Persiaan. Mentor kuoli kuitenkin pian tämän jälkeen ja Barsine meni uusiin naimisiin Mentorin veljen Memnonin kanssa.

Aleksanteri Suuri hyökkäsi Persiaan vuonna 334 eaa. ja aluksi persialaisia joukkoja häntä vastaan johti Memnon ja myöhemmin Barsinen veli Farnabazos. Barsine joutui viettämään tämän ajan Dareios III:n hovissa. Issoksen taistelun jälkeen Aleksanteri sai vangiksi Dareioksen perheen ja myös Barsinen. Plutarkhoksen mukaan kenraali Parmenion suostutteli Aleksanterin ottamaan Barsinen rakastajattarekseen. Barsine poikkesi muista persialaisnaisita siinä että osasi kreikkaa ja tunsi makedonialaisten tavat.

Vuonna 327 eaa. Barsine synnytti Aleksanteri Suurelle pojan jolle annettiin nimeksi Herakles. Pian tämän jälkeen Aleksanteri kuitenkin otti vaimokseen Roksanen. Barsine palasi länteen ja hän asettui poikansa kanssa asumaan Pergamoniin. Vuonna 324 eaa. hän meni naimisiin Aleksanterin amiraalin ja lapsuudenystävän Nearkhoksen kanssa.

Aleksanterin kuoltua Nearkhos ehdotti Heraklesta Makedonian kuninkaaksi, mutta diadokit eivät suostuneet tähän koska tämä oli pojan isäpuoli. Vuonna 309 eaa. Polyperkhon yritti tehdä Herakleesta Makedonian kuninkaan, mutta tämä epäonnistui. Barsine ja Herakles teloitettiin pian tämän jälkeen.

Campaspe (; Greek: Καμπάσπη, Kampaspē), or Pancaste (; Greek: Παγκάστη, Pankastē; also Pakate), was a supposed mistress of Alexander the Great and a prominent citizen of Larissa in Thessaly. No Campaspe appears in the five major sources for the life of Alexander and the story may be apocryphal. The biographer Robin Lane Fox traces her legend back to the Roman authors Pliny (Natural History), Lucian of Samosata and Aelian's Varia Historia. Aelian surmised that she initiated the young Alexander in love.

According to tradition, she was painted by Apelles, who had the reputation in antiquity for being the greatest of painters. The episode occasioned an apocryphal exchange that was reported in Pliny's Natural History: "Seeing the beauty of the nude portrait, Alexander saw that the artist appreciated Campaspe (and loved her) more than he. And so Alexander kept the portrait, but presented Campaspe to Apelles." Fox describes this bequest as "the most generous gift of any patron and one which would remain a model for patronage and painters on through the Renaissance." Apelles also used Campaspe as a model for his most celebrated painting of Aphrodite "rising out of the sea", the iconic Venus Anadyomene, "wringing her hair, and the falling drops of water formed a transparent silver veil around her form".