Kuka päivitti ?

Kaarle II (engl. Charles II); (29. toukokuuta 1630 St Jamesin palatsi, Lontoo, Englannin kuningaskunta – 6. helmikuuta 1685 Lontoo) oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas vuosina 1660–1685.

Hän oli sisällissodan jälkeen mestatun Kaarle I:n ja kuningatar Henrietta Marian poika. Lyhyen tasavaltakauden jälkeen parlamentti kutsui Kaarle II:n Englantiin, ja monarkia samoin kuin anglikaanisen kirkon valta palautettiin. Kuningas oli monissa asioissa parlamentin myötävaikutuksesta riippuvainen, eikä tasavallan tukijoita rangaistu kovin ankarasti. Kaarle I:n kuolemantuomion allekirjoittajat tosin teloitettiin, ja Oliver Cromwellin maalliset jäännökset vietiin pois Westminster Abbeystä.

Kaarle II:n kauden alussa sattui kaksi pahaa onnettomuutta: suuri ruttoepidemia vuonna 1665 ja Lontoon suuri palo heti seuraavana vuonna, jolloin ruttoa levittäneiksi luullut rotat ilmeisesti kuolivat tulipalossa sukupuuttoon. Myöhemmin Kaarlelle aiheuttivat ongelmia sodat Hollannin kanssa sekä se, että häntä epäiltiin – osin syystäkin – aikeista palauttaa maa katoliseksi, mihin liittyivät vehkeilyt Ranskan Ludvig XIV:n kanssa.

Kaarle II on tunnettu naisseikkailuistaan ja lukuisista rakastajattarista. Hänellä oli ainakin 14 aviotonta lasta, mutta ei yhtään kruununperijäksi oikeutettua jälkeläistä.

Kiista siitä, oliko Kaarlen katolisella veljellä Yorkin herttua Jamesilla, tulevalla Jaakko II:llä oikeus päästä protestanttiseksi vakiintuneen maan hallitsijaksi, synnytti brittien puoluejärjestelmän siemenen: muodostui kaksi puoluetta, herttua Jamesin hyväksyvät toryt ja tämän torjuvat whigit. Whigien salaliitto kuninkaan murhaamiseksi paljastui, toryjen kanta voitti, ja Jaakko II peri Kaarlen kuoltua kruunun.