Kuka päivitti Marie de Rohan-Montbazon, duchesse de Chevreuse?

Marie Aimée de Rohan-Montbazon, duchesse de Chevreuse (* Dezember 1600; † 12. August 1679 in Gagny, Frankreich) war berühmt für ihre Affären und Intrigen.

Ihr Leben war bestimmt von ihren Affären, ihrer Freundschaft mit Anna von Österreich und ihrer Feindschaft zu Kardinal Richelieu und später Kardinal Mazarin, gegen die sie zahlreiche erfolglose Intrigen und Komplotte spann. Zu ihren Liebhabern zählte unter anderem der französische Schriftsteller François de La Rochefoucauld.

Kaarle IV (5. huhtikuuta 1604 Nancy – 18. syyskuuta 1675 Allenbach) oli Lothringenin herttua vuosina 1624–1634 ja 1661–1675. Hän taisteli kenraalina keisarillisessa armeijassa kolmikymmenvuotisessa sodassa ja Ranskan-Hollannin sodassa.

Kaarle nousi valtaan vuonna 1624, mutta luopui vallasta 1634 nuoremman veljensä Nikolaus II:n hyväksi. Kaarle liittyi katoliseen liigaan kolmikymmenvuotisessa sodassa, ja yhdisti armeijansa Johann Tillyn kanssa Breitenfeldin taistelun jälkeen 1631. Myöhemmin hän palveli kenraalina keisarillisessa armeijassa, osallistuen muun muassa Nördlingenin ja Tuttlingenin taisteluihin. Ranskalaiset miehittivät Lothringenin herttuakunnan 1635 liittyessään kolmikymmenvuotiseen sotaan.

Kolmikymmenvuotisen sodan päätyttyä 1648 Kaarle siirtyi Espanjan palvelukseen, mutta joutui epäsuosioon vuonna 1654, ja espanjalaiset vangitsivat hänet. Hän vapautui vankeudesta Pyreneiden rauhan jälkeen vuonna 1659.

Vuonna 1661 Nikolaus II luopui vallasta, ja Kaarle nousi uudestaan herttuaksi. Vuonna 1670 Ludvig XIV miehitti herttuakunnan uudestaan Ranskan–Hollannin sodassa, jolloin Kaarle joutui pakenemaan ja liittyi keisarilliseen armeijaan taistellakseen Ranskaa vastaan.

Kaarlen ulkopolitiikkaa leimasi itsepäinen Ranskan vastustus, joka johtui ranskalaisten yrityksistä sulauttaa Lothringenin herttuakunta osaksi Ranskaa. Hän epäonnistui tavoitteessaan ja kuoli maanpaossa Saksassa palkkasoturina. Kaarlen jälkeläiset saivat herttuakunnan takaisin vasta vuonna 1697 yhdeksänvuotisen sodan päätyttyä, mutta Ludvig XIV miehitti sen uudestaan jo Espanjan perimyssodan aikana.

Henri de Talleyrand-Périgord, comte de Chalais (1599–1626) was a favorite of Louis XIII.

He was born in 1599 as son to Daniel de Talleyrand-Périgord, Prince de Chalais and Françoise de Montluc, daughter of Maréchal de Montluc. He started to serve in the military early in his life. He was at the Siege of Montauban in 1621. He became Head of the King's Wardrobe to King Louis XIII.

He married Charlotte de Castille and fought and killed her lover in a duel.

He was accused of conspiracy against Cardinal Richelieu, arrested at Nantes, and beheaded by an unskilled axeman who took over 30 blows to sever the head.

Charles de l'Aubespine, marquess of Châteauneuf (22 February 1580 – 26 September 1653) was a French diplomat and government official.

The marquess of Châteauneuf was the grandson of Claude de l'Aubespine, baron of Châteauneuf. He was made an abbé. He was the French ambassador to Holland (1609), to the Habsburg Netherlands (1611–1616), to the Valtellina (1626), and to England (1629–1630).

He then served as the Keeper of the Seals (minister of justice) from 1630, when he replaced Michel de Marillac, until 1633. During that time he was a member of the extraordinary commission that condemned to death the marshal Louis de Marillac and Henri, Duke of Montmorency. He conspired with the Duchess of Chevreuse against Cardinal Richelieu (1633), and was deprived of his office and imprisoned in the castle of Angoulême where he stayed for ten years.

Released at the death of Louis XIII, he conspired again against Cardinal Mazarin in the cabale des Importants, 1643. He was appointed again as Keeper of the Seals from 1650 to 1651.

He died at his chateau in Leuville-sur-Orge (Essonne department) in 1653.

Alexandre de Campion (Rouen, 1610 - Vert-en-Drouais, 28 février 1668) est un écrivain français.

Frère d'Henri de Campion (1613-1663), il fut attaché à César de Vendôme qu'il quitte pour le duc de Longueville. Un temps l'amant de la duchesse de Chevreuse, qui le « donne » à la reine, très intrigant. Il fut un proche de l'évêque de Beauvais, Potier de Blancmesnil. Alexandre de Campion, avec son frère Henri, a trempé dans le complot de la Cabale des Importants tendant à faire assassiner Mazarin, en 1643. Ce projet est remis à quatre reprises et se heurte autant à l'infortune qu'au manque de détermination de ses instigateurs. À la suite de cette cabale, Alexandre de Campion est contraint de suivre les duchesses de Chevreuse et de Montbazon dans leur exil. Beaufort croira durablement, après sa prison, avoir été trahi par Alexandre.

C'est un poète et un diplomate français, ami de Corneille. Il est l'auteur d'un Recueil de lettres qui peuvent servir à l'histoire et diverses poésies dédié à la comtesse de Fiesque.

Henry Rich (baptisé le 19 août 1590 – 9 mars 1649), 1^er comte de Holland (comté de Lincolnshire), est le fils de Robert Rich (1^er comte de Warwick) et de Penelope Devereux, et le frère cadet de Robert Rich (2^e comte de Warwick).

Athos (joskus myös Atos) on kirjailija Alexandre Dumas vanhemman luoma kuvitteellinen hahmo. Athos esiintyy useissa Dumas'n kirjoissa.

Romaanissa Kolme muskettisoturia Athos ja kaksi muuta muskettisoturia Porthos ja Aramis ovat kirjan päähenkilön D'Artagnanin parhaimmat ystävät. Athosilla on salaperäinen yhteinen menneisyys romaanin konnan, Mylady Winterin, kanssa.

Athos on vanhin muskettisotureista ja eräänlainen isähahmo muille. Romaanissa hänet kuvataan jalona, mutta salamyhkäisenä hahmona, joka hukuttaa murheensa viiniin. Athoksen oikea nimi on kreivi de la Fére.

Viimeisessä kirjassa Athos kuolee vanhana miehenä vuoteessaan.

Athos on saanut nimensä todelliselta muskettisoturilta Armand de Sillègue d'Athos d'Autevielleltä.

Aramis on kirjailija Alexandre Dumas vanhemman luoma kuvitteellinen hahmo. Aramis esiintyy useissa Dumas'n kirjoissa.

Romaanissa Kolme muskettisoturia Aramis ja kaksi muuta muskettisoturia Athos ja Porthos ovat kirjan päähenkilön D'Artagnanin parhaimmat ystävät. Myöhemmin, kirjassa Porthoksen poika, Aramis on viimeinen neljästä ystävyksestä. Aramiksen oikea nimi on René d'Herblay.

Aramiksen hahmon esikuvana on ollut todellinen muskettisoturi Henri d'Aramitz.