Kuka päivitti Catherine II?

Catherine II (en russe : Екатерина II) ou Catherine la Grande (Екатери́на Вели́кая), née Sophie Frédérique Augusta d'Anhalt-Zerbst le 2 mai 1729 à Stettin en Poméranie (aujourd'hui Szczecin en Pologne) et morte le 17 novembre 1796 à Saint-Pétersbourg, est l'épouse du prince puis empereur Pierre III (1728-1762). Elle devient impératrice régnante de Russie en 1762 jusqu'à sa mort, à la suite d'un coup d'État le 9 juillet 1762, suivi de l'incarcération de Pierre III, puis de son exécution le 17 juillet par un proche de Catherine.

Prénommée Catherine lors de son baptême orthodoxe, nécessaire avant son mariage avec le prince Pierre, elle devient impératrice consort après l'avènement de celui-ci (5 janvier 1762). Après son coup d'État, elle se fait proclamer « impératrice et autocrate de toutes les Russies ».

Elle règne personnellement sur l'Empire russe du 9 juillet 1762 à sa mort le 17 novembre 1796. Sous son règne, la Russie connaît une grande expansion territoriale vers l'ouest et le sud (plus de 500 000 km²), notamment à l'occasion des trois partages de la Pologne (1772, 1793 et 1795) et de guerres victorieuses contre l'Empire ottoman.

Alexander Petrovich Yermolov (1754–1834) was a Russian favourite and the lover of Catherine the Great from 1785 to 1786.

Yermolov was presented to Catherine by Grigory Potemkin, tested by Anna Protasova and became Catherine's lover in 1785. He collaborated with the enemies of Potemkin and attempted to have Potemkin removed, and thereby lost his position. He went to Paris in the late 1780s and spent the rest of his life in Schloss Frohsdorf.

Ivan Nikolajevich Rimsky-Korsakov, né Korsav (29 June 1754 – 31 July 1831 in Saint Petersburg, Russian Empire) was a Russian courtier and lover of Catherine the Great from 1778 to 1779.

Il conte Aleksandr Matveevič Dmitriev-Mamonov (in russo Александр Матвеевич Дмитриев-Мамонов^?; Smolensk, 30 settembre 1758 – San Pietroburgo, 11 ottobre 1803) è stato un diplomatico russo, appartenente ad un'antichissima dinastia della nobiltà dei boiardi discendente dei Rurichidi e con grandi possedimenti nei pressi di Smolensk.

In quanto aiutante di campo del conte Potemkin, Mamonov nel 1784 fu presentato alla zarina Caterina II, della quale in breve divenne il favorito.

Grazie al favore dell'imperatrice, che gli tributava 100.000 fiorini annui, riuscì ad istituire una piccola corte di illuministi, che tra gli altri comprendeva il conte Semën Romanovič Voroncov, Nikolaj Aleksandrovič Zubov, fratello di Platon Aleksandrovič Zubov, Pëtr Alekseevič Palen, José de Ribas, Aleksandr Andreevič Bezborodko e Nikita Petrovič Panin e inoltre Mamonov tenne un frequente scambio epistolare con il mecenate di Wolfgang Amadeus Mozart, Friedrich Melchior von Grimm.

Nel 1787 prese parte ai negoziati con Stanislao II Augusto Poniatowski e Giuseppe II d'Austria, divenendo Reichsgraf ("conte del Sacro romano impero"). Alla sua morte fu inumato nel Monastero di Donskoj.

Alexander Dmitrievich Lanskoy, also called Sashin'ka or Sasha, (19 March [O.S. 8 March] 1758 – 6 July [O.S. 25 June] 1784) was a Russian general, favourite and lover of Catherine the Great between 1780 and 1784. It has been said that "[a] look at [her] correspondence with her favorites gives the impression she only had tender feelings for one, Alexander Lanskoi."

Sergei Vasiljevitš Saltykov (ven. Серге́й Васи́льевич Салтыко́в), (1726 – 24. syyskuuta 1784 Moskova, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kreivi, kenraaliluutnantti, kamariherra ja diplomaatti. Saltykovin suku kuului Venäjän vanhimpiin ja hänen isänsä toimi keisarinna Elisabetin adjutanttina.

Parhaiten Sergei Saltykov tunnettiin Katariina II Suuren ensimmäisenä rakastajana, ja keisarinnan omien muistelmien mukaan Saltykov oli Paavali I:n isä. Paavali muistutti kuitenkin suuresti virallista isäänsä Pietari III:ta, sekä luonteeltaan että ulkonäöltään. Lyhyen ja pönäkän Pavelin ja pitkän, komean Sergei Saltykovin välillä oli hyvin vähän yhteistä. Muistelmissaan Katariina II kuitenkin pani merkille Saltykovin velipuolen Pjotrin "rumuuden".

Pyotr Zavadovsky (1739–1812) was a Russian statesman of Ukrainian origin. He was a favourite (lover) of Russian empress Catherine the Great from 1776 to 1777.

Count Semyon Zorich (1743–1799) was a Serbian-born Russian lieutenant-general and count of the Holy Roman Empire. He served Russia against the Prussians and Turks. A member of the Russian court, he was presented to Empress Catherine the Great by Grigory Potemkin and, after having been tested by Praskovja Bruce and doctor Rogerson, became the Empress' lover. He was most influential in the commercial development of Shklov and Mogilev.

Alexander Semyonovich Vasilchikov (Russian: Александр Семёнович Васильчиков, tr. Aleksandr Semënovič Vasil'čikov; 1746–1813) was a Russian aristocrat who became the lover of Catherine the Great from 1772 to 1774.

Vasilchikov was an ensign in the Chevalier Guard Regiment when he was noted by Catherine and was appointed gentleman of the bedchamber on 1 August 1772. When Catherine's then-lover Grigory Grigoryevich Orlov left court, Catherine was informed about his adultery, and 12 August, Vasilchikov was made general aide-de-camp and lover of Catherine. Vasilchikov was expected to be available to attend on her at all times, and was not allowed to leave the palace without permission.

The relationship was short-lived. Catherine found Vasilchikov's gentleness cloying, saying "His tenderness made me weep." When Vasilchikov was away on a journey, sent by the empress, Grigory Potemkin replaced him as her lover. She wrote to her friend Friedrich Melchior, Baron von Grimm about Vasilchikov's dismissal: "Why do you reproach me because I dismiss a well-meaning but extremely boring bourgeois in favour of one of the greatest, the most comical and amusing, characters of this iron century?"

Vasilchikov later complained that he felt like a hired gigolo: "I was nothing more to her than a kind of male cocotte and I was treated as such. If I made a request for myself or anyone else, she did not reply, but the next day I found a bank-note for several thousand rubles in my pocket. She never condescended to discuss with me any matters that lay close to my heart."

Catherine characteristically rewarded her former lover richly. Vasilchikov was given a pension of twenty thousand rubles and valuable properties. He lived the rest of his life in Moscow. He never married. He built a notable collection of Western European paintings and sculptures, including a "Self Portrait" by Velasquez and works by Philips Wouwerman and Andries Botha.

Prince Platon Alexandrovich Zubov (Russian: Платон Александрович Зубов; November 26 [O.S. November 15] 1767 – April 19 [O.S. April 7] 1822) was the last of Catherine the Great's favourites and the most powerful man in the Russian Empire during the last years of her reign.

Grigori Aleksandrovitš Potjomkin (ven. Григо́рий Алекса́ндрович Потёмкин); (24. syyskuuta (J: 13. syyskuuta) 1739 Tšižovo lähellä Smolenskia, Venäjän keisarikunta – 16. lokakuuta (J: 5. lokakuuta) 1791 Iași) oli venäläinen sotamarsalkka ja keisarinna Katariina II:n suosikki.

Potjomkinin syntymän ajankohdasta ei ole täyttä varmuutta. Häntä koskevat asiakirjat ovat ristiriitaisia, ja myös hänen sisarenpoikansa väitti hänen syntyneen vasta vuonna 1742. Yleisesti käytetään todennäköisintä syntymävuotta eli vuotta 1739.

Grigori Grigorjevitš Orlov (ven. Григо́рий Григо́рьевич Орло́в); (17. lokakuuta (J: 6. lokakuuta) 1734 Ljutkinon kylä, Bežetskin alue, Tverin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 24. huhtikuuta (J: 13. huhtikuuta) 1783 Neskutšnojen maatila, lähellä Moskovaa, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kreivi, hovimies ja kenttämarsalkka, joka oli keisarinna Katariina Suuren suosikki ja rakastaja tämän hallitsijakauden alkuvuosina.

Stanislaus II August Poniatowski (alunp. Stanisław Antoni (myöh. AugustII Poniatowski); (17. tammikuuta 1732 Wołczyn (nyk. Kamenetsin alue, Brestin alue, Valko-Venäjä), Puola-Liettua – 12. helmikuuta 1798 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli Puolan viimeinen kuningas vuosina 1764–1795.